Teneriffan kaunein kylä Masca ja viehättävä kylpypaikka Garachico

Tästä matkakertomuksesta vuodelta 2016 iipahdamme huikean kauniissa Mascassa sekä viehättävässä kylpypaikassa Piscinas Naturales De Garachico El Caletóssa Garachicossa. Hieno reissu, vaikka tämä meinasikin jäädä viimeiseksi Teneriffan matkaksemme johtuen siitä, että kaikkialla (esim. Masca) on aivan liikaa autoja.

Mascasta aukeavat Teneriffan kauneimmat maisemat, mutta parkkipaikat ovat kortilla

Keskiviikkona 24.2.2016 valitsimme kohteeksi Mascan. Ajoimme pikkuteitä ensin rannikon satamakaupunkeja mittaillen. Poikkesimme mm. Puerto de Santiagossa, joka lienee saaren viehättävämpiä kaupunkeja. Sen pieni ranta Play de la Arena ja rantabulevardi ovat kiva kokonaisuus eikä väkeä ole liikaa. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan eli kuvat tuosta kohteesta.

Päätimme käväistä myös siitä muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Los Gigantesissa, jossa olemme poikenneet kaikilla Teneriffan matkoillamme. Nyt taisi olla laitimmainen: Kaupunki oli aivan pipona väkeä. Päätimme ajaa automme puomien taakse satamaan parkkialueelle, jossa autot pysäköitiin aallonmurtajien reunaan vinoparkkiin. Kävi vaan niin, että siellä ei ollut ainuttakaan vapaata paikkaa. Ajoimme päähän saakka saadaksemme käännetyksi automme. Väylä on niin kapea, että siinä on vaikea ohittaa vastaantulijaa. Onnistuimme pääsemään takaisin portille, josta oletin meidän pääsevän maksutta pois, kun automaattia ei näkynyt. Ei onnistunut. Palasin peruuttaen 40 m ja etsin automaattia. Löytyihän se lopulta kulmalta katoksen alta. Kävi ilmi, että meillä oli vielä 14 min aikaa maksuttomaan pysäköintiin. Takaisin puomille ja lippu oikein päin automaattiin. Aukesihan se. Saimme tarpeeksemme tuosta ihanuudesta nimeltä Los Gigantes ja päätimme, että sinne ei enää palata. UGH!

Lähdimme jatkamaan kohti Mascaa. Karsea nousu ensin Los Gigantesista ja sitten baanalle. Santiago del Teiden jälkeen tie kapeni ratkaisevasti ja siinä joutui ajelemaan kieli keskellä suuta syystä, että kohtaamispaikat olivat harvassa ja liikenne oli lisääntynyt edellisistä vierailuistamme ratkaisevasti. Bussejakin oli ymmärrettävästi liikenteessä. Respectiä niiden paikallisbussien kuljettajille, jotka päivittäin ajelevat tuota reittiä. Yksi kohtaaminen oli sellainen, että jouduimme ”laittamaan pipoa” auton ja kaiteen väliin, kun bussi tuli vastaan. Meinasi siinä hermostua rauhallisempikin ihminen. Onneksi turistibussit ajelivat samaan suuntaan eikä vastaantulijabusseja ollut kuin pari. On käsittämätöntä kuinka paljon kulkee autoja tuollakin tiellä. Ajattelimme jo ennakkoon miten löytyy parkkipaikka Mascasta.

Taustalla näkyy La Gomeran saari.

Matkan varrella on pari kolme näköalapaikkaa, joiden parkkipaikat olivat ymmärrettävistä syistä täynnä kuin se kuuluisa Turusen pyssy (Mistähän tuokin sanonta tulee?). Näkymät olivat kyllä äärimmäisen kauniita, joten ei kun nauttimaan niistä. Yllä aukeaa Teiden vuoristo.

Noihin maisemiin ei kyllästy matkalla Mascaan. Kun nousimme korkeimmalle kohdalle, pilviä alkoi kerääntyä ja sää kylmeni. Saaren länsirannalla oli pilvistä, ”meidän puolella” täysin aurinkoista. Näin tällä kertaa. Kylmä oli, mutta parit kuvat oli pakko ottaa.

Niinhän siinä kävi, ettei Mascan kylään saanut autoa sitten millään. Paikoitusalue oli täynnä ja tien varressa jokainen sopukka oli otettu käyttöön, lailliset ja laittomat. Kun tie on niin kapea, nekin olivat vähissä. Löysimme tyhjän paikan vasta parin kilometrin päästä levennyksen kohdalta. Ei haitannut, sillä tulipahan päivän kävelytavoitteesta neljä kilometriä kauniissa maisemissa. Yläkuvassa Mascan kylä näkyy vähän keskeltä oikealle viljelyspengerrysten takana.

Pienen pienessä kylässä ei ole sinällään paljoa nähtävää. Muutama kahvila, museo, säpissä ollut kirkko, matkamuistomyymälä,… Se on siinä, mutta onhan siellä poikkeuksellisen hienot näkymät.

Viehättävän kaunis Garachico

Jatkoimme matkaa saaren toiselle rannalle, jossa vastaan tuli kaupunki nimeltä Buenavista. Se ei ollut kyllä lainkaan nimensä veroinen, joten jatkoimme matkaa saman tien jonniin verran pohjoiseen.

Marjatta muisti, aivan oikein, että sieltä tulee vastaan omalla tavalla viehättävä kylä Garachico. Nälkä oli alkanut näykkiä kulkijoita, joten pysähdyimme kala-aterialle pieneen ravintolaan, josta aukeaa tällainen näkymä (yllä). Marjatalla oli mutkaisista, kapeista teistä jäänyt muistoksi sen verran huono olo, että ruokailijoita olikin lopulta vain yksi.

Koska kuvajaiset ovat tuolta reissulta näköjään jääneet kovin vähiin, linkitän sinut erilliseen juttuun Garachicosta, Mascasta ja Teidestä:

Teneriffan parhaita automatkailukohteita – Teide, Masca ja Garachico

Uusi moottoritie oli ilmaantunut Teidelle

Sen jälkeen suuntasimme takaisin hotelliin parasta mahdollista reittiä eli ei lyhintä. Siispä 4 km pohjoiseen ja siitä kohti Santiago del Teideä. Tie olikin varsin kohtuullista mascalaisiin polkuihin nähden. Yllätys oli kuitenkin supersuuri, kun vastoin kartan ja Lumian Heren tietoja sinne olikin ilmestynyt MOOTTORITIE! Eli kohta kaupungin keskustasta päästyämme osoitti vasemmalle ”Los Cristianos” ja päätimme uteliaisuuttamme lähteä katsomaan mitä tuleman pitää ja unohtaa vanhan reitin. Se kannatti, sillä tuo moottoritie oli sen Adejeen päättyvän tien jatke. Olimme muutamassa hetkessä Adejessä ja kohta hotellilla.

Erillinen postaus tuos hotellista ja sen lähialueista löytyy täältä: