Syömingit Tallinnan Olde Hansassa rikkaan isännän vieraana on täynnä yllätyksiä eikä ruoka lopu kesken

(Tämä matkakertomus on tehty yhteistyössä Olde Hansan kanssa.)

Minua kohtasi suuri kunnia päästessäni bloggaajakollegani kanssa kutsuvieraana testaamaan mitä kuuluu Tallinnan tunnetuimpaan ravintolaan, juuri 20 vuotta täyttäneeseen Olde Hansaan. Maistelimme sen ykköstuotteeksi nousseen ”syömingin”, joten oli hauska kokea miltä tuo ravintolan ykkösnyrkki maistuu. Odotukset olivat korkealla, sillä useita ruokalajeja kattava illallinen jäljittelee mahdollisimman hyvin keskiaikaisia Hansa-perinteitä.

Päällimmäisenä jäi mieleeni, että keskiajalla syömingit olivat näytön paikka. Rikkaat kauppiaat halusivat tarjota kulinaarisia yllätyksiä ja ruoan runsautta niin, että mikään ei lopu kesken. Kukaan ei katsonut karsaasti, jos et syönyt kaikkea mitä sinulle tarjotaan. Päinvastoin! Tämän kokemuksen perusteella voin sanoa, että ”uskotaan, uskotaan”. Kohtuuden rajat ylittyivät ainakin omalla kohdallani. Jutun luettuasi ymmärrät, miksi näin pääsi käymään. Voihan ähky!

Tämä syöminkikokemus osoitti, että vaikka Olde Hansassa on kaikki oleellinen ympäristöä. pukeutumista, seinäpiirroksia ym. myöten tarkoin harkittua, tärkeintä on halu tarjota hyvää ruokaa. Miten tässä onnistuttiin, käy ilmi tästä kirjoituksestani.

Olde Hansa on syntynyt tarkan historiallisen tutkimuksen tuotoksena

 

Kun Auri Hakomaa alkoi ideoida Olde Hansaa 1990-luvulla, hän halusi tehdä siitä mahdollisimman autenttisen kokemuksen keskiaikaiseen ravintolaan. Sen vuoksi on tehty valtaisa tutkimustyö, joka mahdollistaa elämysmatkan aitoine ruokailukokemuksineen ja ympäristöineen, jossa seinämaalauksetkin kunnioittavat Hansa-ajan perinteitä.

Olde Hansan kotisivuilta löytyy tällainen teksti:

Kilta yhdistää talomme väen uusista tulijoista kisälleihin ja mestareihin. Kuten keskiajallakin, vain osaamisensa todistaneista voi tulla kiltamme jäseniä. Keskiajalla jokaisen ammattia tavoittelevan oli ensin hankittava kaikki tarvittavat taidot kisällinä mestarin opissa. Mestarin opissa oltiin yleensä useampi vuosi. Olde Hansassa uudet tulijat opettelevat alaa kisällinä kauppiaan talossa aina vähintään vuoden ennen kuin heistä tulee mestareita.

Olemme noudattaneet tätä perinnettä jo 20 vuotta, ja noin 400 Olde Hansan killan jäsentä on saanut mestarin arvon.

Kunnioitus, luotettavuus, ystävällisyys, rohkeus, halu oppia, reiluus, vakaus ja oikeudenmukaisuus ovat arvojamme.

Jokainen Tallinna, vanhassa kaupungissa vaellellut on nähnyt tämän Olde Hansan version vaivaisukosta.  Aivan kun hän sanoisi, että ”tervetuloa Olde Hansaan”. Ravintolassa on käynyt jo yli 6 miljoonaa asiakasta, joista 2 miljoonaa on suomalaisia. Keskimäärin 700 asiakasta päivässä tänäkin vuonna on kova juttu. Lue tästä siitä kertova Iltalehden juttu.

https://www.iltalehti.fi/viro/a/9acaf43d-2d54-44a3-9f46-b2a9e1bdb750

Saimme rikkaan kauppiaan vieraina Alexander Trivedin kanssa mieluisan vastaanoton tältä sisäänheittäjäherralta, jolla on talon perinteitä noudattaen saksalainen nimi. Hän on muistaakseni Hans? Tai sitten ei 🙂 Taustalla yksi Auri Hakomaan oivalluksista, koju, jossa paahdetaan erilaisia manteleita.

Lumoava tuoksu houkuttelee lähes jokaisen Raatihuoneen torille menevän tai sieltä tulevan matkailijan maistamaan noita kaikkiin mahdollisiin tauteihin Hansa-aikana lääkkeeksi sopivia ihmemanteleita. Ja ovathan ne hyviä. Pikkuhiljaa noista paahtotuotteista on tullut monen muunkin Tallinnan vanhaan kaupunkiin ilmestyneen kojun myyntiartikkeleita. Olde Hansan toimintoja on matkittu ruokalistoista manteleihin yms.

Hans ohjasi meidät ravintolaan, jossa olivat vastassa Olde Hansan ravintolapäällikkö Aile Laansalu ja markkinointipäällikkö Riina Kaiv.

Riina näytti meille millä otteella lähes ylisuuri (vahvuuteensa nähden) tervetuliaismalja , tammessa kypsytetty pippuriakvaviitti kumotaan ääntä kohti. Olisi pitänyt kuulemma vetää ykkösellä, mutta jäi vetämättä se. Saattoi olla viisas ratkaisu ajatellen sitä mitä tuleman piti 🙂

 

Olde Hansan (mikä tarkoittaa ”vanhaa heimoa” tai ”hansaliittoa”) seinät ovat täynnä kauniita maalauksia, jotka on tehty perinteitä noudattaen. Olimmehan vieraana rikkaan kauppiaan talossa. Tutkimustyön seurauksena kaikki maalaukset ovat täynnä symboliikkaa.

Meidät ohjattiin ravintolasalin läpi 2. kerrokseen, jossa yksi pelimanneista esitteli meille keskiaikaisia soittimia. Saimme jopa kuulla yhden kappaleen tällä hyvin erikoisella soittimella (Hurdy Gyrdy), jossa toinen käsi kääntää kampea ja toinen taiteilee näppäimistöllä.

Soiton lomassa saimme kuulla, että Olde Hansan työntekijät palkitaan eri arvometalleista tehdyillä sormuksilla. Ailen kädessä koreili kultasormus 20 vuoden työskentelyn merkkinä. Riinakin oli ansainnut 10-vuotissormuksen.

Olde Hansan syömingit on elämysmatka makujen maailmaan autenttisessa miljöössä

 

Odotukset olivat korkealla päästessäni maistelemaan Olde Hansan syöminkejä. Nämä Mestarikokin juhlasyömingit (42 €) edellyttävät, että ruokaseurueessa on vähintään 2 osallistujaa.

Olde Hansan perinteisiin kuuluu, että jokainen syöminkeihin osallistuva ohjataan ruokapöytään käsien pesun kautta. Tulikin heti alkuun hyvä mieli, kun meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja saimme pestä kätemme lämpimällä vedellä. Kuivattuasi kätesi pellavaiseen pyyhkeeseen olet jo matkalla rikkaan kauppiaan järjestämiin juhlapitoihin.

Ohitimme kolmannen kerroksen perälle kulkiessamme tämän upean trumpettitakan, jota leijonat vartioivat. Takkaan on taiteiltu evankelisia symboleita, mm. piirros, jossa Joona tulee leijonan vatsasta. Auri kertoi, että ajan tavan mukaan takan sisälle on piilotettu pullo, johon on laitettu tietoa siitä ajasta, jolloin se on rakennettu.

Ateriamme juomat oli tarkoin harkittu, tottakai.  Alkuun meille tarjoiltiin haluamaamme olutta. Talon oluiden reseptit ovat tietysti huippusalaisia, mutta sen verran listalta kävi ilmi, että tarjolla oli ”tavallisen” oluen lisäksi ainakin hunaja-, kaneli- ja yrttiolutta. Itse join tuota pippurista yrittiolutta ja se oli niin hyvää, että käytyämme vielä illalla tankkaamassa, otin sitä jälleen.

Syöminkien alkajaisiksi eteemme kannettiin keskiaikaisin ruokia niin tarkoin jäljiteltyinä kuin mahdollista. Auri & co ovat tehneet valtavasti tutkimustyötä selvittääkseen miten yli 500 vuotta sitten syötiin Hansa-kaupunki Tallinnassa, jossa tässäkin talossa tehtiin kauppaa suolalla, manteleilla ym. siihen aikaan erikoisilla ruoka-aineilla. Näiden molempien parantavat vaikutukset tuntuivat tietty hinnoissa eli eivät olleet halpaa ne. Osin sillä Tallinna nousikin kukoistukseensa.

Ennen ruokailun alkua tarjoilija kävi jälleen opastamassa meitä talon tavoille ja kertomassa ruoista. Pääsimme kiinni herkullisiin alkupaloihin vasta sen jälkeen, kun illan isäntä (tällä kertaa minä sain vanhempana sen kunnian) mursi ja siunasi lämpimän, herkullisen leivän. Sirottelemalla sormisuolaa leipään/ruokaan isäntä saattoi myös sanoa osallistuneensa syöminkien kokkaamiseen.

Että makuko? Sen verran maistuivat, että meinasimme innostua syömään ihan liikaa ottaen huomioon, että kyseessä olivat vasta alkupalat. Emme nimittäin tienneet mitä oli tulossa. Maanmainiot oliivit ja suolakurkut, herkullinen graavilohi ym. alkupalat kera lämpimän leivän hellivät makuhermoja sopivasti.

Ennen pääruokaa saimme vieraaksemme ”Manu Suuren”, Olde Hansan belgialaissyntyisen legendan, joka on saanut oppia mm. Michelin-ravintolassa. Yli 10 vuotta talossa ollut Emmanuel Wille on viime vuosina kouluttanut nuoria virolaisia kokkeja hyvällä menestyksellä. He ovat päässeet jo pari kertaa finaaliin kokkien MM-kisoissa ja lisää menestystä on kuulemma tulossa. Sen verran lupaavia nuoria on Manun opissa tälläkin hetkellä.

Pöytäämme kannettiin jatkuvasti uutta toinen toistaan maukkaampaa syötävää. Kuka noita jaksaa? . Kasviksia, vihanneksia, ohrasuurimoita, pikkelsejä, lihaa ym. oli tarjolla monenlaisessa muodossa. Etenkin riistamakkarat olivat todella hyviä.

Ruoan aikana maistelimme talon omaa mausteviiniä, jossa oli taas Aurin ym. maustesekoituksia mukana. Lihan kanssa saimme kyytipojaksi todella hyvää italialaista Amarone-viiniä. Nmmm!!!! Noille ruoille se oli piste I:n päälle.

Kun vatsat alkoivat olla ylitäysiä, eteemme kannettiin illan ehdoton helmi: Tämä pannulla ruskistettu ja uunissa hitaasti haudutettu hirvi oli viedä kielemme mennessään. On vaikea kuvitella mureampaa, pehmeämpää lihaa kuin tuo.  Suuri suositus!

Voiko ylitäyteen pumpata vielä jotain ilman, että se räjähtää? Näköjään voi. Sain vielä maistaa erikoisannoksen ravintolan isännän Auri Hakomaan suunnittelemaa lohta, jonka päälle oli laitettu lohen mätiä. Auri kertoi, että kyseessä on ”pitkien jokien mäti”, jota tuodaan heille Alaskasta. Mädin erinomainen maku on kuulemma peräisin satoja kilometrejä vaeltavista kaloista, jotka matkaavat hurjia matkoja joen latvoille kuolemaa uhmaten ja lopulta kuolemaan. Mätiä saa vähänsuolaisena ja runsaammin suolattuna.

Itse annoksesta sen verran, että minä sain sen suolaisen version ja hyvä niin! Mehevässä, suussa sulavan pehmeässä lohessa ei ollut juurikaan makua. Ilmeisesti vain hyppysellinen sahramia, mutta suolaa ei juuri lainkaan. Idea oli siinä, että kun mäti on suolaista, kombinaatio toimi. Veikkaan, että tuo annos on herkkua etenkin silloin, kun on vielä nälkä 🙂

Suurella tarkkaavaisuudella kuunteli jutun kirjoittaja Appa, kun Manu kertoili ruoasta ja juomista.

Kun syömingit alkoivat olla ohi, kantoi tarjoilija eteemme maisteltavaksi muutamaa talon omaa mausteviinaa. Heillä on puodissaan myynnissä varmaan lähes 20 erilaista akvaviittia, joita tehdään ties mistä. Maistoimme näistä terveysjuomista mm. ”Caicken sairauksen parantava pippuriakvaviittia”. Erikoisimpia on pajun lehdistä tehty juoma, joka on aivan uskomattoman hyvää. Saimme testata muutamaa eikä huonoa tullut vastaan. Kyllä Olde Hansassa osataan.

PS. Olde Hansaan on tulossa maisteluhuone, jossa pääsee maistamaan noita erikoisia snapseja.

Muistan tämän jälkiruokaherkun yli 10 vuoden takaa osallistuessani ensimmäistä kertaa syöminkeihin Olde Hansassa. Ruusun terälehdillä maustettu herkku on näköjään säilyttänyt paikkansa vuodesta toiseen. Eikä suotta! Sitä kannattaa maistaa, kun käy syömässä tuossa keskiaikaisessa ravintolassa.

Tässä vielä kuva talon ulkopuolella olevasta ruokalistasta. Kaikki tarjonta löytyy Olde Hansan omilta sivuilta. 

https://www.oldehansa.ee/fi/our-menus-2/

 

Mikä oli lopputulema syömingeistä? Miten jatkossa?

 

Lukuisat ruokalajit oli nautittu ja raahauduimme vatsat pulleina kolmannesta kerroksesta kadulle. Olimme saaneet nauttia jotain keskiaikaisen rahvaan syömingeistä. Mahtavaa, että Auri Hakomaa ja kumppanit ovat nähneet valtavasti vaivaa ottaessaan selvää millaisia olivat ruokailu- ja juhlatavat 500 vuotta sitten. Kaikki ravintolassa viittaa siihen, että tutkimustyö ei ole mennyt hukkaan. Heillä on myynnissä sen tuloksena jopa keittokirja, jossa noiden ruokien reseptejä on nähtävissä.

Tästä elämysmatkasta jäi hyvä fiilis. Silti tulee mieleen, että minkä vuoksi suomalaisten matkailijoiden määrä Olde Hansassa on vähentynyt. Toki kilpailua on tullut valtavasti lisää ja ihmiset haluavat kokea uutta ja uutta, minä myös. Siksi jäinkin miettimään, että mikä olisi se juttu, jolla meikäläiset saisi palaamaan kerta toisensa jälkeen juuri Olde Hansaan? Hyvänkin on pakko jatkuvasti kehittää ja kehittyä. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Saimme syöminkien jälkeen nähdä ja kokea, että Olde Hansa ei ole pysähtynyt vaan kehittää toimintaansa koko ajan. ”Manu Suuri” lähti kanssamme tutustumaan samassa kiinteistössä mantelikojun takana sijaitsevaan Olde Hansan puotiin, jossa on myynnissä monenlaisia herkkuja, manteleita, akvaviitteja, oluita, saippuoita, astioita yms.

Kävi ilmi, että tämäkin Raatihuoneen torin reunalla sijaitseva ravintola Drakon on Olde Hansan omistajien näyttö kehityksestä eli jotain uutta koko ajan.

Kävimme nauttimassa juomien kanssa avecina saatavia herkullisia suolakurkkuja (kuuluvat siis juoman hintaan)  Manun takana olevasta tammitynnyristä. Oli mielenkiintoista seurata, kun asiakkaat yrittivät pyydystää niitä paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Selvästi tekniikkalaji oli se. Hauska paikka!

Paljon löysimme hyvää, mutta myös kehitettävää. Mitä ne ajatuksemme olivat? Osa pysyköön ”liikesalaisuutena”, mutta osa niistä selviää sitten, kun jatko-osa joskus ilmestyy. Siihen aion laittaa myös lisäarviota Olde Hansa -kokemuksestamme. Kannattaa pysyä kanavalla!

 

Tämän jutun taustahistoria

Tänä vuonna 20 vuotta toimineen Olde Hansan luoja Auri Hakomaa pyysi minua vierailemaan tuossa jokaiselle Tallinnassa vierailleen suomalaisen tuntemaan ravintolaan, joka tuli käsite heti ensimmäisinä vuosinaan.

Koska kyseessä oli tutustuminen ensisijaisesti ravintolaan, hän pyysi, että ottaisin mukaan ruokabloggaajan. Tutustuin Pietarin blogiristeilyllä kuin tilauksesta nuoreen mieheen Alexander Trivediin, jonka persoonallinen tyyli tehdä videoita herätti kiinnostukseni,  Hänen bloginsa Aitoa arkiruokaa löytyy tästä  http://aitoaarkiruokaa.fi/

Palaamme Alexanderin kanssa linjoille.