Geilon kylä, Hallingdalin leirintäalue Ålissa ja Kistefosin upea ruukkialue (Keski-Norja osa 8)
Tässä matkakertomuksessa piipahdamme Geilon kylässä, asettaudumme yöksi Hallingdalin 5 tähden leirintäalueelle Ålin kylässä ja vierailemme Kistefosin upealla ruukkialueella, joka toimii suomalaisten ruukkien tapaan näyttelyalueena. Siellä muuten riitti katseltavaa!
(Teimme tämän matkan osittaisessa yhteistyössä Touring Carsin ja Norwegianin kanssa.)
Olimme edellisenä päivänä lumoutuneet Vøringsfossenin vesiputouksilla, josta löytyy matkakertomus tästä:
Nyt oli vuorossa hieman rauhallisempaa ja tasaisempaa menoa. Vuorokauden reitti on tässä kartassa:
Dyranutissa vietetyn yön jälkeen maantie pysytteli vielä suhteellisen korkealla eli lumirajalla.
Geilo ja Hallingdalin leirintäalue Ålissa
Ajelimme Dyranutin jälkeen kohti itää tietämättä mitä matka tuo tullessaan. Ensimmäinen kiinnostusta herättänyt paikka oli Geilon hiihtokeskus jota ChatGPT taisi kehuskella tutustumisen arvoiseksi paikaksi.
Tässä vielä pieni videopätkä piipahduksestamme:
Matka jatkui ja mammu oli asettanut selkeän tavoitteen. Nyt oli aika löytää leirintäalue, jossa pääsisi ”kunnon” suihkuun pesemään tukan. Siispä etsintä päälle.
Hallingdalin 5 tähden leirintäalue Ålissa
Kun tavoite oli asetettu, valikoiva tarkkaavaisuutemme oli kohdistettu leirintäaluetarjontaan. En muista olimmeko katsoneet netistä -sovelluksesta levähdyspaikka-/leirintäaluetarjonnasta, että odotettavissa olisi lähes luksusluokan leirintäalue, mutta sellaisen bongasimme jo lyhyehkön ajomatkan päässä Ålista. Jos paikka kelpaisi, päivän ajomatkasta tulisi melko lyhyt.
Ål on lähes 200 vuotta vanha noin 5000 asukkaan kunta Buskerudin läänissä. Sen valtteina ovat kaunis luonto ja erinomaiset vaellusmahdollisuudet. Ei ole ihme, että pieni kunta onkin matkailijoiden suosiossa. Mistäpä muusta kielii sekin, että Ålissa on koostaan huolimatta peräti kaksi leirintäaluetta.
Lenovo sekosi ja vähällä oli, ettei apalle käynyt samoin!
Kunnon lepäilyn ja suihkuttelun jälkeen olimme seuraavana päivänä valmiit jatkamaan matkaa. Paitsi, että emme olleet, vaan jouduimme venyttämään lähtöä muutaman tunnin. Onneksi leirintäalueella joustettiin ja saimme olla varaamassamme paikassa pari ylimääräistä tuntia omaa puhelintani paremman wifi-yhteyden vaikutusalueella. Aloin editoida aamulla videoita, mutta törmäsin outoon yhtälöön. Lenovoni oli seonnut! Äänet olivat hävinneet bittiavaruuteen, kannettavan portti ei suostunut yhdistämään puhelinta kuvien ja videoiden siirtoa varten yms. Olin pulassa vaikka en ollutkaan Pulassa!
Matkabloggaajalle kuvien siirto tietokoneelle on keskimääräistä tärkeämpi tarve blogimatkan aikana. Nyt ainoa keino oli siirtää otokset Onedriveen ja sieltä koneelle. Tämä kyllä onnistui, mutta kun ääni ei toiminut, en pystynyt editoimaan videoita. Oli siis pakko löytää tukea. Sain sitä Microsoftin chatin kautta. Ystävälliset asiantuntijat (eri puolilla maailmaa?) auttoivat minua, mutta ratkaisua ei löytynyt. Annoin heidän kaapata koneenikin muutaman kerran, mutta tuntien pelastusyritys päättyi lopulta siihen, että koneen tehdasasetukset on pakko kuulemma palauttaa, mikä tarkoitti sitä, että kuvat piti saada pilveen, kun ulkoista kovalevyä ei pystynyt yhdistämään. En avaa asiaa enempää, mutta taistelu jatkui vielä Suomessakin Microsoftin tuella ja aikaa paloi, paljon. Vielä enemmän sitä meni kotonakin hyvien nettiyhteyksien vaikutusalueella ennen kuin lähes teran verran kuvia, videoita, dokumentteja ym. ym. oli siirretty Onedriveen. Muuten niitä ei olisi voitu pelastaa. No, pelastus oli lopulta tehdasasetusten palautus liikkeessä, josta koneen ostin. Kiitos Gigantin asiantuntija!
Tämä tuskastuttava prosessi kesti lopulta noin kolme viikkoa ja tunteja paloi kymmeniä. Positiivista on, että kaikki säilyi ja opin, että jatkossa taltioin kaiken suoraan pilveen! Uskon, että varmuuskopioiden ym. avulla kymmenet tuhannet kuvat ja videot pysyvät tallessa.
Mutta rehellisesti, olen ylpeä itsestäni, että kestin sekoamatta tuon hullunmyllyn!
Jatkoimme matkaa sen jälkeen, kun oli ollut pakko nostaa kädet pystyyn. Liekö ”kolmas taso” Microsoftin tukitiimistä oli jo käynyt auttamassa eikä parviälykään ollut tuonut apua. Lenovo ei vaan suostunut päivittämään ajureita vaan huusi erroria koko ajan. Luovutin siis ja lähdimme matkaan.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Dalevegen.
Kistefosin upea ruukkialue yllätti positiivisesti
Vaikka matkamme jatkui osin alamaissa seonneesta kannettavasta johtuen, Kistefosin upea ruukkialue sentään yllätti positiivisesti. Olin kysellyt Facebookin kautta kohdevinkkejä paluumatkallemme ja joku teistä, arvon lukijat, vinkkasi, että kannattaa poiketa Kistefosin ruukkialueella. Kiitos siitä vinkistä!
Kistefosin kansainvälisesti arvostettu veistospuisto
”Kistefosissa on 54 veistosta merkittäviltä nykytaiteilijoilta, kuten Yayoi Kusama, Claes Oldenburg, Olafur Eliasson, Anish Kapoor, Fernando Botero, Jeppe Hein, Tony Cragg ja Elmgreen & Dragset. Teokset vaihtelevat monumentaalisesta huomaamattomaan, syvällisestä leikkisään. Veistoskokoelma on pysyvä ja monet veistoksista ovat paikkasidonnaisia, mikä tarkoittaa, että taiteilija on luonut teoksen erityisesti Kistefosille, suoraan paikan historian, kulttuuriperinnön tai luonnon innoittamana.”
Ruukkeja löytyy Suomestakin, joten todellisin syy vierailuumme oli tutustua alueen näyttelyihin. Kansainvälisesti arvostettu veistospuisto levittäytyy koko alueelle ja siellä riittää nähtävää vähintäänkin riittävästi. Pysyvyys ja paikkasidonnaisuus takaavat, että nuo teokset löytyvät sieltä jatkossakin. Tässä liiankin laaja kuvakavalkadi alueen näyttelyistä. Kyllä oli vaikuttavaa! Jopa niin paljon, että kuvien määrä repesi käsistä. Sorry!
HUOM! Useimmat videot puuttuvat vielä tästä jaksosta. Tulevat lähipäivinä…
Jeppe Heinin ”Path of Silence” sellutehtaan edessä on vaikuttava kokonaisuus
Vanhan sellutehtaan edestä löytyy todella vaikuttava kokonaisuus ”Path of Silence”, jonka on suunnitellut Jeppe Hein.
Hiljaisuuden polku on niin vaikuttava paikka, että siellä piti vierailla pari kertaa. Ja pakkohan siitä oli tehdä myös videoleike:
The Twist on arkkitehtuurin taidonnäyte
Kistefosin veistospuiston keskellä sijaitseva 1 000 neliömetrin rakenne on jo taiteen ja arkkitehtuurin ystävien must-see-listalla. (Bloomberg)
The Twist on todellinen arkkitehtuurin taidonnäyte. Viimeistään sen näkeminen museon kotisivuilla sai meidät suuntaamaan Kistefosiin.
”The Twist on galleria, silta ja veistos, kaikki yhdessä. 1000 neliömetrin rakennus kiemurtelee veistokselliseen muotoon ja ulottuu 60 metriä Randselva-joen yli. Rakennuksen suunnitteli tanskalainen tähtiarkkitehti BIG – Bjarke Ingels Group. Muun muassa New York Times, Bloomberg ja The Telegraph mainitsevat sen ”pakollisena” kulttuurikohteena.” (Lainaus Kistefosin kotisivulta)
Paljon muutakin taidetta löytyy tuosta upeasta patsaspuistosta. Voit tutustua niihin täällä:
Sculptures – Kistefos (kistefosmuseum.com)
”Springbrett”-projektin kautta on nuorille 21-35-vuotiaille kuraattoreille tarjottu mahdollisuus pitää näyttelyitä Kistefosissa.
Katsaus ruukkialueeseen
Vaikka ruukkialue ei ollutkaan syy poikkeamiseemme, tässä kuitenkin joitain kuvia sieltäkin.
Lämmönjakohuone 130 vuoden takaa on ollut erinomainen innovaatio. Ja ohi ajavat kuskit ovat saaneet viettää yönsä lämpimässä tilassa. Jaloa joustavuutta.
Alueella on myös jonkin verran museoesineitä kertomassa elämästä yli 100 vuotta sitten…
Kistefosissa vierähti jokunen tunti, mutta aika aikaa kutakin. Nyt oli se aika eli aika alkaa vääntää rattia kohti Tukholmaa ja paluulentoa. Valitsimme uuden reitin ja se kannatti! Lue seuraavasta matkakertomuksestamme mitä muuta saimme nähdä ja kokea paluumatkalla muuta kuin Västeråsin kauniin tuomiokirkon. Kyllä Ruotsissakin nähtävää riittää…
Tässä vielä kooste tämänkertaisen asuntoautomatkamme kertomuksista:
Unelmamatka matkailuautolla Keski-Norjaan (1. osa) – Appamatkustaa
Kaunis reitti Trollveggeniä pitkin Ålesundiin (Keski-Norja osa 2) – Appamatkustaa
Geiranger – Norjan kaunein kylä? (Keski-Norja osa 3) – Appamatkustaa
Vaellus Billingenissä Norjassa oli huippujuttu (Keski-Norja osa 4) – Appamatkustaa
Sognefjellet ja Flåmsbana ovat hyviä elämyskohteita Norjassa (Keski-Norja osa 5) – Appamatkustaa
Vøringsfossenin vesiputoukset lumosivat (Keski-Norja osa 7) – Appamatkustaa
Lähes teran verran, huh huh. Onneksi pelastaminen onnistui! Ja näyttää kyllä vaikuttavalta tuo patsaspuisto. Samaa mieltä olen, että Ruotsissa olisi paljon nähtävää – vähän harmi, ettei siellä ole tullut enempää vietettyä aikaa.
Niinpä Mikko! Onneksi olen sen verran oppivainen, että jatkossa tallennan juttuja ensisijaisesti pilveen, vähintäänkin kopiot kaikista.