Sigiriya Lion Rock -vuori Sri Lankalla on kohde, jota ei kannata ohittaa

Unescon maailmaperintökohde Sigiriya Lion Rock on korkea sokeritoppa, jonne päästääkseen täytyy nousta noin 1200 askelmaa. Se on Sri Lankan tärkeimpiä ja suosituimpia nähtävyyksiä. Kokemukseni perusteella sitä voisi sanoa must-kohteeksi. Elämyksen hankkimiseen kuluu rauhassa askeltaen ja paikkoja ihaillen noin 2 tuntia, joten vesipullo on hyvä varuste ottaa mukaan. Keskipäivän aurinko voi aiheuttaa omia haasteita, joten aamupäivällä tai ennen sulkemisaikaa taitavat olla parhaat ajankohdat. Tässä teille melko yksityiskohtaista kuvailua (= runsaasti kuvia)  tuosta upeasta paikasta. Luettuanne ymmärrätte, miksi haastan näin.

Olin viettänyt ensimmäisen viikon Sri Lankalla RCI-hotellissa Arien Lagoon, josta kirjoitin ensimmäisen postaukseni tällä reissulla. Se kirjoitus löytyy täältä:

https://appamatkustaa.fi/sri-lanka-matkustaminen-hotelli-arie-lagoon-2/

Perjantaina 19.1.2018 oli maiseman vaihdon aika. Olin päättänyt ottaa Negombosta taksin päiväksi käyttööni ja suunnata Sigiriyan kautta Kandyyn. Matkasta tulisi pitkä ainakin tuntimäärän perusteella. Saarella järkevin kulkuväline on ehdottomasti henkilöauto.

Kuljettajani tuona matkapäivänä oli Sam, 26 vuotias miellyttävä nuori mies, tuli hakemaan minut hotellista aamulla klo 6.30 Toyotallaan. Sam oli iästään huolimatta kokenut opas ja erinomainen kuljettaja. Olin saanut hänen yhteystietonsa tuktuk-kuljettajaltani Fernandolta, jonka opastuksella olin käynyt tutustumassa kauniiseen buddhatemppeliin (siitä löytyy sivuiltani erillinen juttu). Olimme sopineet matkan hinnaksi 70 euroa. Päivän kokemuksen perusteella uskallan suositella häntä kuljettajaksi ja oppaaksi Negombosta. Tässä hänen korttinsa.

Ajelimme pysähtymättä vajaan 200 km matkan Negombosta Arie Lagoon hotellista. Aamuruuhkista johtuen aikaa kului 3,5 tuntia, joten olimme perillä klo 10 jälkeen. Matkalla ei ollut mitään ihmeellistä nähtävää, joten tirsatkin tuki otetuksi.

 

Sigiriyan museossa kannattaa piipahtaa

 

Sigiriyassa kävin ensin tutustumassa lippumyymälän yhteydessä olevaan museoon. Lippu alueelle maksoi 30 dollaria, vain käteinen kelpasi. Koska minulla ei ollut dollareita, kaivoin rupiat esiin.

HUOMAA VARATA KÄTEISTÄ!

Aloitin kierroksen tutustumalla pikaisesti museoon. Sisätiloissa ei saanut valokuvata, mutta käytävillä museosta tullessa kyllä.

ÄLÄ JÄTÄ MUSEOKIERROSTA VÄLIIN!

Museon sisätiloista poistuttaessa eteen avautuvat kopiot Sigiriyan kalliomaalauksista. Kannattaa ottaa kuvat näistä kopioista, sillä alkuperäisiä ei saa kuvata vuorella.

En tiedä millaisia implantteja naiset käyttivät pari tuhatta vuotta sitten vai syntyivätkö kauneudet taiteilijoiden päässä. Muut saavat selittää.

 

Kuningas Kassapa I:n rakentaman Sigiriyan maailmanperintökohteen Water Garden on portti vuorelle

 

Sigiriya Lion Rock sijaitsee noin kilometrin päässä museosta. Sinne kuljetaan kauniin Water Gardenin ja palatsien raunioiden kautta. Tämä on kohtuullisen kuuma osuus ainakin tuulettomalla säällä, sillä varjoa on luvassa vain, jos poikkeaa reitiltä. Ikivanhat vesipuutarhat ovat ilo silmälle.

Matkan varrella on joitain muitakin esimerkkejä siitä, miten Sri Lankalla elettiin tuhansia vuosia sitten.

Tässä tarinaa 2000 v sitten rakennetusta maailmanperintökohteesta.

Taustalla häämöttävä Lion Rock on komean näköinen ilmestys. Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää Appaakin.

 

Raskas nousu Lion Rock -vuorelle edellyttää 1200 portaan nujertamista

 

Saavuttaessa Lion Rock -vuoren juurelle alkavat portaat, joita on jonkin tiedon mukaan 1200. En alkanut varmistaa tuota tietoa vaan annoin mennä niiltä osin vapaalla.

Jo alkuvaiheessa alko puuskuttaa. Onneksi matkalla oli kuvauspaikkoja, jotka antoivat hyvä syyn pysähdellä. Sitten taas jaksoi kuumassa tuulettomasta maailmanperintökohteessa .

”Kuka noita turisteja jaksaa? Eivät anna edes purtavaa!”

Puuskutuksen ollessa huipussaan alkoi reissun vaativin osuus. Edessä olivat nykyaikaiset kierreportaat, joissa otettiin miehestä mittaa. Lämpötila oli vähintäänkin riittävän kuuma eikä nousu helpottanut asiaa lainkaan.

Kohta olinkin jälleen lipuntarkistuspisteessä eli pidä lipusta huolta, että pääset perille asti. Sen jälkeen olivat edessä kuvauskieltoalueet, jossa taiteilijat olivat ikuistaneet yläosattomia naisia. Varmaan hyvät mallit ovat saaneet maalarit kukoistamaan niin, että nyt kalliomaalaukset ovat maailmankuuluja.

Muistikuvan perusteella kopiot olivat ymmärrettävästi hieman värikkäimpiä kuin alkuperäiset, mutta ero ei ollut merkittävä. Upeita maalareita kaikki tyynni (Mistähän tuokin sana tulee?) Kuvauskieltoalueen loppupäässä oli joitain”mirrors”, joiden ainutlaatuisuus jäi minulle epäselväksi.

Sitten alkoikin alamäki. Laskeuduimme metallikierreportaita jonkin matkaa alas ja matka jatkui jälleen parituhatvuotisin perintein kallion reunamaa pitkin polkua, jossa miljoonat kävijät ovat saaneet kivenkin antamaan periksi.

Jälleen oli edessä pitkä nousu, jossa taas mitattiin miestä. Se päättyi Sigiriya kuvatuimpaan kohteeseen, valtavan kokoisten leijonan tassujen äärelle.

Tuolla tasanteella oli myös ensiapupiste, jota en onneksi joutunut käyttämään. Jälleen oli kyllä hyvä syy istahtaa puiden varjoon juomaan vettä. OTA MUKAAN AINAKIN LITRA VETTÄ, sillä matkan varrella ei ole myyntipisteitä. Olet siis omillasi.

Käpälien välistä lähti kiipeämisen ehkä kuitenkin vaativin osuus. Edessä oli rautaiset portaat, jotka aluksi eivät meinanneet loppua lainkaan.

Niiden varrella oli kallioon hakattuja askelmia, joista tuli mieleen, että ei kai vaan…

Nämä ne ovat sellaisia epeleitä, että päätä ei pelota edes kymmenien metrien pudotus.

 

Lion Rockin huipulta on upeat näkymät – kannatti siis kiivetä!

 

Termiittien tekemä näköispatsas taustalla olevasta vuoresta. Ei huono!

Huippu alkoi jo olla lähellä.

Huipulle pääsy oli aika juhlava hetki. Vaikkei kyseessä ollutkaan mikään maraton, on alla olevalla videolla kuuluva huohotus aito.

VIDEO: Huipulla tuulee…

Ylhäältä aukesivat todella upeat maisemat joka puolelle. Yllä The Water Garden.

Nämä kaksi kivenlohkaretta lienevät keskusalueen korkeimmat säilyneet lohkareet.

Yllä olevaa kuvakavalkaadia katsellessa voi laittaa mielikuvituksen jylläämäään ja mielikuvitella millaista elämä oli tuolla linnoituskaupungissa 2000 vuotta sitten. Ainakin vesijärjestelmät olivat kunnossa. Oppaani jutteli jostain alligaattoreista, joiden syötäväksi ihmisiä heitettiin syystä tai toisesta, mutta tuo tarina meni minulta vähän unenpöpperöisenä ohi enkä jaksanut alkaa tarkentamaan. Jos joku lukijoistani tietää tästä enemmän, kommentoikaa niin korjailen juttuani.

Istahdin vuoren valloituksen jälkeen puun varjoon ihailemaan maisemia, juomaan vettä ja katselemaan apinoiden leikittelyä. Ei ollut Askompaa se hetki.

En ole juurikaan tutustunut kauko-ohjattavien helikopterien toimintaan, joten oli hauska seurata miten nämä nuoret laittoivat dronen töihin. Voi kuvitella, että he saivat huikean hienoa katsottavaa.

Kiertelin aikani vanhassa maailmanperintökohteessa pohtien aikalaisten elämää. Sitten oli aika sanoa hyvästit tuolle tämän reissuni kohokohdalle, sananmukaisesti.

 

Alastulo Lion Rockilta ei sovi korkean paikan kammoa poteville

 

”Turvallisuus ennen kaikkea” on ollut portaiden rakentajilla mielessä. Silti alasmenokin on omalla tavallaan haastavaa.

Ymmärrettävistä syistä alasmeno oli paljon helpompaa kuin nousu.

Tästä kuvasta voi päätellä millaisen matkan kera 1200 askelman nousun joutuu tekemään voidakseen voittajan elein todeta valloittaneensa Lion Rockin. Tämä on nimittäin ehkä kolmannes kaikista portaista.

Törmäsin matkan varrella mm. tähän hiljentymispaikkaan.

Businesta on hyvä tehdä kobrien avulla tässä koiran päätä muistuttavan kallion kielekkeen alla. Raha vaihto omistajaa, kun pääsi kokeilemaan tällaista kauluria. Yäk!

1,5 tunnin kierroksen jälkeen maistui vastapuristettu mehu, johon tosin lisättiin mukaan kivennäisvettä tms. Ei siis ihan aitoa, mutta maistuvaa.

Sam odotteli sovitusti ulkomaalaisille tarkoitetulla parkkipaikalla, joka oli vähän sivussa pääportista. Kierros oli tehty eikä kaduttanut lainkaan vaikka tähän tuhrautui päivä aikaa ja 30 dollaria.

Jos haluat katsoa miltä Sigiriya näytti videokameran kertomana, katso huikea kooste täältä:

https://appamatkustaa.fi/sigiriya-sri-lanka-videoklippi/

Matka jatkui kohti seuraavaa yöpymispaikkaani Kandya. Siitä ja sitä edeltäneestä The Golden Templestä tekemäni lyhyt matkakertomus löytyy täältä muutaman päivän kuluttua.

Kaikki muut huikean hienon Sri Lankan matkani kertomuksista on luettavissa tästä osoitteesta:

https://appamatkustaa.fi/category/aasia/sri-lanka/

 

Pysyt parhaiten perillä mielenkiintoisista matkoistamme, kun käyt tykkäämässä Fasebook-sivua Appa matkustaa. Tule ja kutsu ystäväsikin mukaan.