Sveitsi Saas-Grund: Kreuzbodenin helpot, mutta kiehtovat vaellusreitit

Sveitsin Alppien Saas-Grundissa sijaitseva Kreuzboden on 2400 m korkeudella sijaitseva hissiasema, hyvien vaellusreittien lähtöpiste. Kävimme testaamassa pari helppoa, mutta kaunista kävelyreittiä, joihin voi ”heikkojalkaisemmatkin” lähteä vaeltamaan. Kävelimme hyvinvointireitin sekä kaunista panoraamatietä, jonka lakipisteestä aukeaa erinomaisen kauniit näköalan alas Saas-Grundin kylään ja sen takana sijaitseville vuorille.

Ja se kukkaloisto! On vaikea ymmärtää, miten kallion raosta puskee esille niin huikean kauniita kukkia!

Tästä kartasta käy ilmi missä Kreuzbodenin hissiasema ja kävelyreitit sijaitsevat. Tein jo aiemmin bloggauksen, jossa esittelin hissimatkan varrella Tripalpin pienessä kylässä kerran vuodessa pidettävää kansanjuhlaa, lehmien taistelua:

Lehmien taistelu Triftalpin pikkukylässä (Saas-Fee, Sveitsi osa 1/X)

Hyvinvointikierros Saas-Grundin Kreuzbodenin hissiasemalla

Sveitsiläiset näyttävät rakastavan hyvinvointikierroksia. Olin edellisenä syksynä vaeltamassa Klostersissa Davosin lähellä ja siellä noita hyvinvointipolkuja oli enemmänkin.

Ekskursio ja viininmaistajaiset vuoristoravintolassa – Madrisa-Hof Klostersissa Sveitsissä

Törmäsimme vähän samanlaiseen hyvinvointimeininkiin myös Kreuzbodenissa.

Hissiaseman ravintolan vieresta alkaa vajaan 1 km mittainen kävelyreitti, jonka varrelle on ripoteltu monenlaisia hyvinvointiin liittyviä pisteitä. Mikäpä on mukavampaa kuin heittäytyä pitkälleen lekottelemaan ja ihailemaan kaunista luontoa silmät auki tai ottamaan pienet nokoset.

Jos puinen lavitsa ei miellytä, voi vaihtaa muoviseen riippukeinuun. Hyvä idea, jossa oli varsin mieluisaa – olla vaan…

Vaellusreitin varrella maisemat ovat ihan jees!

Suuren vaikutuksen meihin teki Alppien kukkaloisto. Moninaista oli niiden kirjo. Kauniita, pieniä, monivärisiä kukkia kaikkialla.

Olen monessa yhteydessä nostanut esiin (ja nostan jatkossakin), että alppiruusut kuuluvat meikäläisen suosikkeihin.

Hyvinvointipolku laskeutuu jonkin verran alas kohti laaksoa. Opastekylttien mukaan reitin kävelyyn käytettävä aika arvioidaan 30 minuutin mittaiseksi.

Olipa reitin varrelle laitettu yksi pieni riippusiltakin, jossa heikkopäisemmätkin uskaltavat testata miltä tuntuu kävellä huojuvalla sillalla.

Kuuman kesäpäivän virkistyskeitaiksi reitin varrelle on rakennettu erilaisia vesipisteitä, joissa kulkija saa aistia vuoristopurojen kylmän raikastavasta kosketuksesta eri tavoin.

Jääkylmä vesi teki todellakin hyvää rasitetuille jaloille.

Reitin varrella oli myös opastauluja, joissa ohjattiin elämyspisteiden käyttöön kera terveydellisten ja mielihyvällisten vaikutusten sekä annettiin tietoa erilaisista luonnon ilmiöistä. Erinomainen reitti etenkin lasten kanssa, sillä mukulat muistavat hyvin asiat, etenkin kun ne on saanut omaksua luonnon keskellä, aidossa ympäristössä. Kokemuksellista oppimista, sanoisin.

Vesipisteiden lisäksi matkan varrella oli mahdollisuus varpaistella erilaisten ja erikokoisten kivi- ym. alustojen päällä aistimassa miten ne tuntuvat paljaisiin jalanpohjiin. Jostain syystä kuvat niistä jäivät ottamatta.

Tämä Pulsatilla Alpina eli kylmänkukka esiintyy varsin runsaslukuisena noilla alueilla.

Kukittuaan kylmäkukka muuttaa olomuotonsa tällaiseksi.

Samaiset riippukeinut löytyivät myös kävelyreitin loppupäästä. Pakkohan sitä oli taas testata.

Panoraamareitti Kreuzbodenista ees sun taas

Koska halusimme kokea ja nähdä monenlaista näiden visiittiemme aikana, päätimme käydä testaamassa myös toisen lyhyehkön reitin. Opastaulut osoittivat, että 30 minuutin kävelyn päästä löytyisi jotain mielenkiintoista nähtävää. Olihan se käytävä katsomassa.

Koska odotettavissa oli noin tunnin kävelymatka, täytin vesipullomme raikkaan vuoristopuron vedellä.

Kukkivia alppiruusuja oli kaikkialla.

Ajoittain panoraamapolku kävi melko kapeaksi.

Reitin loppupäässä odotti kiitos. Saimme istahtaa penkille ihailemaan alas laaksoon avautuvia maisemia sekä juomaan sitä kirkasta, kylmää vettä, jonka olin pelastanut pulloihimme puoli tuntia aiemmin.

Paluumatkalla kohtasimme tällaisen kummetuksen. Kallion raosta puski mehikasveja, joiden kukinnon olivat todella kauniita.

PS. Ihastuimme noihin erivärisiin mehikasveihin niin paljon, että laitoin seuraavana aamuna sähköpostia maa- ja metsätalousministeriöön. Kysyin saako noita kasveja kuljettaa Suomeen. Vastaus oli, että ”kyllä saa”. Niinpä keräsimme joitain mukaan viimeisen päivämme iltana ja istutimme ne mökillemme soran päälle. Tällä hetkellä (30.7.) ne kukkivat kauniisti ja muistuttavat meitä superhienosta Sveitsin matkastamme. Ensi kesänä lähdemme uudelleen Alpeille ja otan lisää mehikasveja mukaan.

Näitä pienen pieniä kasveja oli myös monessa kohtaan. Kun niitä on paljon vierekkäin, syntyy tällainen kaunis kukkapelto, jossa perhoset hoitavat omaa tehtäväänsä. Luonto on ihmeellinen!

Paluureitti hissiasemalle näytti tältä.

Kun saavuimme hissille, olivat sen käyttäjät lähteneet lounastauolle eli hissi on kiinni pari tuntia puolen päivän jälkeen. Käytimme tilaisuuden hyväksi ja lähdimme lounastelemaan Kreuzbodenin ravintolaan. Maistoimme paikallista ”pizzaa”, jonka nimeä en muista. Hyvää se oli. Tuosta lankusta riitti meille kahdelle mainiosti, mikä tasapainotti hieman sveitsiläisten ruokien hulluja hintoja. Tämä, olut ja vesi taisivat kustantaa noin 35 €. Että sillee…!

Vaellustemme esittelysarjan muut tähän mennessä julkaisemani matkakertomukset tuolta alueelta löytyvät näistä linkeistä: