AASIA · Aasia-videot · Cha Am · THAIMAA · Varpaisteluranta
Varpaistelua Cha Amissa ja junamatkailua Hua Hinista Surat Thaniin Thaimaassa
Varpaistelua Cha Amissa ja junamatkailua Hua Hinista Surat Thaniin Thaimaassa. Sitä kaikkea ja vähän muutakin on tarjolla tässä matkakertomuksessa vuoden 2014 Thaimaan kiertueeltamme, joka kesti 4 viikkoa.
Aloitimme varsinaisen lomailumme Hua Hinista, josta jatkoimme matkaa sen pohjoisnaapuriin Cha Amiin ottamaan vastaan thaimaalaista uutta vuotta. Vuoden vaihde sai perheet liikkeelle ja rantabulevardin pursuamaan. Hiekkarantaa riittää tuolla alueella, mutta kaukokaipuuta se ei synnyttänyt.
Luulen, että tuo kolkka tuli kolutuksi kertavisiitillä, sillä paljon parempaa oli edessä. Mutta näin koimme Cha Amin, josta jatkoimme junalla kohti Surat Thania.
(Hajonnut artikkeli korjailtu 11.3.2021)
Hotelli Grand Pacific Sovereign
Hua Hinin kupeessa on pienempi kaupunki Cha Am, joka matkakirjojen perusteella kiinnosti enemmän kuin turistikohde Hua Hin. Majoittauduimme Cha Amissa Grand Pacific Sovereign – hotelliin, jonka valitsimme 5 tähtensä, matkailijoiden antamien pisteiden ja hintansa tähden. Kaksi yötä tuossa hienossa hotellissa maksoi yhteensä 141 euroa, joten meille vältti oikein hyvin 11. kerroksen 50 neliön huoneisto vuoristonäköalalla. Parvekkeet ovat hotellissa niin pieniä, että niihin mahtuu pöytä ja yksi lepotuoli.
Kadun toisella puolella rakennettiin uutta hotellikompleksia aamusta iltamyöhäiseen satojen työntekijöiden voimin. Kaikissa 4 rakennuskohteessa kävi samaan aikaan valtava kuhina. Ainoat hetket, jolloin piipahdin parvekkeella olivat silloin, kun kävin yläperspektiivistä ihmettelemässä valtavien nosturien työskentelyä.
Ensimmäinen päivä meni hotelliin ja sen rantaan tutustuessa sekä altaalla loikoillessa. Etenkin alempana, ns. parempien huoneistojen välissä oleva uima-allas oli hauskasti ja kauniisti rakennettu. Kelpasi siellä loikoilla muutama tunti.
Olisimme mielellämme käyneet lueskelemassa myös hotellin asukkaille varatulla tien toisella puolella olevalla nurmikkoalueella rannassa. Ne tuolit olivat valitettavasti visusti täynnä sen parin päivän ajan, jonka naatiskelimme tuolla auringosta ja lämmöstä. Hieno oli tuo hotelli.
Ranta oli mukava hiekkaranta, mutta nousuveden aikaan ainoastaan noin kilometrin mittainen. Molemmissa päissä olisi pitänyt kävellä välillä penkereellä päästäkseen seuraavalle pätkälle, joten annoimme olla ja tyydyimme näiden päivien aikana vaeltelemaan tuolla pikkupätkällä. Odotimme, että ehkä reissumme tulevissa kohteissa löytyvät toivomamme kilometrien mittaiset varpaistelurannat, ainakin Khao Lakissa ja Bangtaolla, minkä tiedämme aiemmista kokemuksistamme. i. näimme, että Khanom yllätti tässä mielessä meidät positiivisest
Cha Amin keskustaa ihmettelemässä
Illalla lähdimme hieman ennen auringon laskua katsomaan kuinka pitkä matka hotellilta tulee Cha Amin keskustaan. Kävi ilmi, että sinne on matkaa noin 3,5 km. Tutkailimme keskustaa ja löysimme jo seuraavan yön hotellimmekin aivan ydinkeskustasta. Ytimessä ei ollut mitään erityistä nähtävää.
Pitkä rantabulevardi, jota vaelsimme hotelliltamme, on lähes täynnä katukeittiöitä. Niissä myytiin pääsääntöisesti meren eläviä, joita ”katuravintoloitsijat” säilyttivät merivedellä täytetyissä tynnyreissä. Elämän jatkuminen turvattiin juoksuttamalla vettä tynnyreihin. Olisi kovasti tehnyt mieli istahtaa noihin hökkelikeittiöihin, mutta ympäristö vierastutti. Näin kävi nyt, vaikka matkailukirjoitukset usein niitä suosittelevatkin.
Päätimme kuitenkin etsiä ruokapaikoista viehättävimmän, joka oli parin kilometrin päässä hotellillemme päin. Istahdimme sääskien pelossa ilmastoituun sisätilaan, jossa valkoiset pöytäliinat lisäsivät viihtyvyyttä. Paikassa oli myös wlan, joten olihan se pakko hyödyntää sekin puoli, sillä hotellissamme kiskottiin 300 bathia vuorokaudessa. Emme viitsineet maksaa turhasta vaan hyödynsimme ravintolavaihtoehdon.
Minä tilasin Mixed Sea Food-vaihtoehdon ja Marjatta otti kylmän tonnikala-annoksen. Olihan se kiva kokemus syödä tuoreita mereneläviä montaa eri sorttia, mutta makuelämys se ei ollut, valitettavasti. Viineineen maksoimme illallisesta noin 1000 bathia eli 23 euroa. Käppäilimme hotellille ja ostimme vielä hyvät mantelikakut iltakahvia varten matkalla. Oli aika heittäytyä kirjojen pariin.
To 30.1. aloitimme aamiaisella, tietty. Grand Pacific Sovereign – hotellin aamiainen osoittautui erinomaisen monipuoliseksi. Oli ruhtinaallista syödä hyvin, kauniisti sisustetussa ravintolassa, kaikessa rauhassa. Jälleen kerran alkoi tuntua siltä, että aamiaiset ovat tämänkin matkan merkittäviä kokemuksia. Vain kuohuviini puuttui.
Ruokailun jälkeen siirryimme altaalle, jossa kirjat imaisivat meidät maailmaansa. Minä lopettelin edellisenä päivänä aloittamani Keniaan sijoitetun kirjan, jota oli kiehtovaa lukea, kun oli kokenut noita maisemia ja safarimajapaikkona. Francesca Marcianon kirjoittama ”Afrikan taivas” imaisi oikein kunnolla vanhan Afrikan kävijän. Maltoin sentään käydä aina välillä rannalla kävelemässä sekä uimassa, meressä ja altaalla. Oli hieno päivä se!
Illalla kävelimme noin kilometrin päähän viehättävään pieneen ravintolaan, jonka olimme edellisenä iltana bonganneet. Nautimme siellä perinteiset thaimaalaiset illalliset. Ei mitään gourmeeta sekään, mutta hinta ällistytti. Maksoimme kahdesta pääruoasta, soodavedestä ja isosta oluesta yhteensä n. 7 euroa! Halvallakin täällä siis voisi elää. Palvelu oli hyvää. Minulle tuotiin jopa sääskisuihketta, sillä olin liikkeellä shortseissa ja pikeessä, tottakai. Netissäkin tuli käydyksi vaikka sähköposti ei suostunutkaan aukeamaan. Taisi olla vika Suomen päässä omalla palvelimellani?
Viikonlopun viettoa Cha Amissa
Perjantaina oli jälleen edessä hotellin vaihto. Olimme varanneet tuon yön samassa yhteydessä Bangkokin öiden kanssa. Kyseessä oli Baan Pantai Resort, jonne huone piti maksaa varaushetkellä edullisen hinnan vuoksi (67 eu aamiaisella). Tilasimme tuktukin, joka kuljetti meidät tuon 4 km matkan hintaan 70 bathia/nenä. Saavuimme hotelliin keskipäivällä, joten jouduimme odottelemaan vajaat 2 tuntia huoneen saantia.
Vietimme tuon ajan kaupungilla kuljeskellen ja thaamaalaisten viikonlopunviettotapaan tutustuen. Pitkä rantabulevardi oli täynnä lähinnä lava-autoja, joissa perheet ja nuoret olivat tulleet viettämään viikonloppua. Olimme ihmetelleet miksi rantatuoleja oli sadoittain koko rannan pituisesti, mutta emme ihmetelleet enää. Tuolit täyttyivät picnicillä olevista viikonlopun viettäjistä. Autot sullottiin 3 auton jonoihin rintarinnan, kilometrikaupalla. Jäimme ihmettelemään mitä tapahtuisi, jos joku haluaisi lähteä pussin perältä ennen muita! Muut saa selittää.
Väenpaljoudesta johtuen ranta oli täynnä leikkiviä lapsia, autonrenkailla kisaavia lapsia ja aikuisia sekä vesiskoottereita, jotka vetivät perässään kumibanaaneilla 4-5 kirkuvaa kyydittävää. Älämölyä rannalla piisasi. Moottorien ulinaa täydensivät kovaa ja korkealta omituisella äänellään puhuvat thaimaalaiset, jotka osasivat todella ottaa kaiken irti paikallisen uuden vuoden vaihtumisesta. Niinpä niin!
Tässä videon välityksellä tunnelmia Cha Amin viikonloppuruuhkasta ja junamatkalta Hua Hinista Surat Thaniin:
Junamatka Hua Hinista Surat Thaniin – elämys sekin
Rantarientojen jälkeen vuorossa oli lepoa hotellilla ja sitten lippuja hakemaan, mikä edellytti käyntiä Hua Hinin rautatieasemalla.
Löytyi sieltä aikataulukin…
Saimme liput asemalta, jonka toiminnoissa ja ympäristössä palasimme muutaman kymmenen vuotta taaksepäin. Ainoa poikkeus historiaan oli, että liput virkailija varasi netistä. Olin yrittänyt sitä aiemmin ilmeisesti jonkin muun sivuston kautta, mutta olivat kaatuneet, nuo pirulaiset. Liput Surat Thaniin kustansivat meille noin 12 eu/nenä, joten halvalla meni taas.
Palasimme hotelliin ja maksoimme 300 bth matkasta, joka ei ollut kuin 5-6 km edestakaisin, mutta kesti varmaan tunnin. Juhlapäivän aattona, ja ehkä muutenkin perjantaisin, ruuhkat olivat älyttömät.
Hotelliin päästyämme kävelimme aiemmin suosituksi osoittautuneeseen ravintolaan, jossa tilasimme perinneruokaa eli pizzan puokkiin. Hinta juomineen oli 300 bth eli noin 7 eu. Loppuillan istuimme hotellihuoneemme parvekkeella sähköposteja, Etlaria ym. lukien ja pienet drinkit nauttien.
Huolehdimme tulevien hotelliöiden varauksista ja totesimme, että 4 yötä uupuu vielä listaltamme. Teimme iltapäivän aikana merkittäviä päätöksiä lomamme jatkon suhteen. Käväisin vielä iltauinnilla altaalla, kuuntelin vaatimatonta ilotulituspauketta ja musiikkia ravintolastamme. Ei ollut tungosta altaalla, joten nautin yksin kauniisti valaistun puutarhan ilmapiiristä. Aivan kuin olisin ollut lomalla 🙂
Hua Hinin asema on varsinainen nähtävyys, kuin karamellitalo.
Siirrätimme itsemme Vanilla Hua Hiniin 500 bth maksua vastaan. Ystävällinen nuori mies kävi vielä hyvästelemässä meidät ja varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Juna oli jo tuossa vaiheessa puoli tuntia myöhässä, joten odottelimme asemarakennuskuuluisuuden katoksen alla reilun tunnin ja ihmettelimme maailman menoa. Vaikka olimme hyvissä ajoin liikkeellä, asemalaituri kuhisi jo väkeä, ympäri maailman. Ulkona oli 30 asteen helle, mutta katoksen alla lämpötila oli miellyttävä. Radan toisella puolen oli golfkenttä, mutta säästä johtuen en tuntenut mitään vetoa rakkaan harrastukseni pariin. Muut saavat hikoilla.
Tällainen urakointi oli meillä edessä. Ja 6 tuntia ei edes riittänyt.
Oli la 1.2. ja uusi vuosi alkanut Thaimaassa. Thaimaalainen express-juna, joka kulkee Bangkokista Surat Thaniin koko päivän, osoittautui 2-vaunuiseksi pikajunaksi, joka ei ollut enää kovin uusi. Ihan miellyttävät penkit, katossa pyörivät tuulettajat ja täysi juna loivat oman tunnelmansa.
Tuskin pääsimme liikenteeseen, kun vaunuemäntä kantoi eteemme lounaan; lasi vettä, sieni-kanakeittoa, riisiä ja mausteista jauhelihaa. Marjatta kieltäytyi kohteliaasti, mutta minä halusin maistaa. Ei ollut kulinaristin unelma tuokaan ateria, mutta tulipahan koettua, että junalippuun sisältyy lentokoneista tutuksi käynyt kevyt kenttälounas. Siistiä!
Muutoin on pakko sanoa, ettei ollut mitenkään ihastuttava maisemiltaan tuo pitkä matka. Ainakaan niiden takia ei kannata Thaimaassa junamatkailla.
Yöpyminen Surat Thanissa
Saavuimme Surat Thaniin reilusti myöhässä. Onneksi olimme lomalla. Meitä odotti edellisenä vuonna valmistunut hotelli, josta olimme varanneet 20 eurolla majoituksen aamiaisineen. ”Sisäänheittäjät” kävivät kimppuumme heti, kun nousimme junasta. Kaveri lupasi kyydin 150 bathilla, joka kuulosti sopivalta taksalta. Toinen auttoi Marjatan laukun siirtämisessä yli raiteiden ja ohjasi meidät parkkipaikalla odottavaan lava-autoonsa. Odottelimme aikamme muita kyyditettäviä, mutta niitä ei tällä kertaa ilmaantunut. Niinpä kuljettaja lähti viemään meitä ”tuhatta ja sataa” kohti hotelli S Tara Grandia.
Noin 10 km kuluttua olimme perillä ja aloin maksaa kyytiä. Hinta olikin tuplaantunut eli oli 300 bth. Olisihan jokaisen pitänyt oivaltaa, että meille heitetty hinta oli henkeä kohti 🙂 Maksoimme mukisematta ja menimme hotelliin. Tuo edellisenä vuonna aukaistu hotelli on uuden veroinen, mutta lähes tyhjä. Taisi olla, että henkilökuntaa oli enemmän kuin asukkaita. Bell boy ohjasi meidät huoneeseemme ja heitimme hänelle 20 bth/laukku kiitokseksi. Huone oli kuin mistä tahansa eurooppalaisesta uudesta keskihintaluokan hotellista: tyylikäs ja siisti. Hintansa haukkui oivallisesti se.
Kävimme hotellin respassa ennakoimassa tulevaa tilannetta ja selvittämässä miten pääsisimme Khanomiin seuraavana päivänä. Eihän siitä mitään selkoa tullut. Thaimaalaisten virkailijoiden englanti oli vielä meitäkin huonompaa ja ymmärrys julkisesta liikenteestä vielä huonompaa kuin Cha Amissa.
Hauska ravintolakokemus
Saimme sitten netin kautta ymmärryksen, että Surat Thanin keskustan linja-autoasemalta pääsisi määränpäähän tunnin välein. Meillä oli tieto, että bussikin kulkisi. Päätimme siis, että menemme aamulla keskustaan ja hyppäämme bussiin. Illalla lähdimme rahanvaihtoon ja iltapalan nautiskeluun noin 1 km päässä sijaitsevaan ostoskeskukseen. Lähdimme käppäilemään kohti kauppoja, mutta kohta huomasimme istuvan tuktukin kyydissä. Maksoimme vaivanpalkkaa kuljettajalle 40 bathia ja ylitimme tien maan tavan mukaisesti tien yli kulkevaa jalankulkusiltaa pitkin. Ostoskeskuksessa etsimme käsiimme rahanvaihtopaikan ja saimmekin taas 200 euroa taiotuksi batheiksi.
Kohta löysimme itsemme syömästä aasialaisravintolasta, jossa raaka ruoka kiersi pitkin poikin hihnalla pöytien välissä. Istuimme kuin baarijakkaralla edessämme kanakeitolla täytetty kattila, jonka alla oli jonkinlainen keittolevy. Ideana oli valita liukuhihnalta mieleiset raaka-aineet ja upottaa ne minuutiksi keittoon. Kaikki maistuivatkin vähän samalta, koska jokaiselle tuotiin eteen maustekastike, jolla maustamattomat ruoat saivat pintaansa. Silti idea oli todella hieno.
Kun vatsat alkoivat täyttyä, oli hyvä syy käydä vielä hakemassa erilaisia susheja kylmäpuolelta. Tämä kaikki maksoi virvoitusjuomineen 350 bathia/hlö, joten ei paha. Nappasin vielä jäätelöpalluroita naamaan ennen kuin poistuimme ravintolasta. Kävimme pienen kierroksen ostoskeskuksessa, jonka jälkeen tuktuk-asemalle ja hotelliin.
Aamulla kävimme syömässä pienen, mutta vaatimattoman aamiaisen. Olihan siellä jonkin verran tarjottavaa, mutta yllättävää oli, että thairuoat, joiden oletti olevan lämpimiä, eivät olleet. Makkarat, kanat ja nuudelit yms. olivat seisseet astioissaan varmaan tunteroisen, ne oli laitettu tarjolle lämpöastioihin, mutta niiden alla ei ollut tulta. Outoa, mutta ihmeellistä. Vain luontainen ujouteni esti minua opastamasta tarjoilijoita pyynnöllä tuikata tuli persuuksiin. Ajattelin, että kerranhan täällä vain yövytään ja jätin laadun parantamisen muille. Tuli mieleeni, että perästä näkyy eli jos lähettävätten arviointikyselyn netin kautta, saavat maistaa omaa lääkettään. Pikkupiru iski ”Asko Tours -matkatoimiston” johtajaan.
Turisteja vedetään retkuun matkalla Khanomiin…
Nautiskeltuamme vaatimattoman aamiaisen haimme kampsumme ja jätimme hinta-laatusuhteeltaan hyvän hotellin taaksemme. Tilasimme tuktukin ja siirryimme keskustaan. Pyysimme kuljettajaa viemään meidät linja-autoasemalle, josta lähtevät bussit Khanomiin. Hän hymyili ja nyökytteli. Välillä kuski nappasi kyytiin 4 muuta asiakasta ja pysäytti linja-autoasemalla. Tiesimme niitä olevan kaksi vastakkaisilla puolilla tietä ja olimme nousemassa pois. Kuljettaja ilmoitti, ettei vielä. Uskoimme ja ajattelimme, että hän vie meidät kaukoliikenneasemalle.
Löysimmekin itsemme jonkin matkanjärjestäjän toimiston edestä. Kysyimme lippuja Khanomiin. Virkailija ilmoitti, että vajaan tunnin kuluttua lähtee Van ja hinta olisi 350 bth/nenä. Sitten hän ilmoitti, että Khanomista taksi hotelliimme olisi 500 bth, joten ystävällinen virkailija suositteli ottamaan taksin, joka maksoi vain 1500 bth. Ajattelimme, että ei kannata jäädä odottelemaan 45 min 300 bth vuoksi ja valitsimme taksin. Kohta paikalle tulikin ystävällinen kuljettaja vanhahkolla Toyotallaan. Istahdimme autoon ja yllätyimme, että etupenkillä istuu nainen. Kävi ilmi, että mies oli ottanut siskonsa mukaan seuralaiseksi pitkälle 80 km matkalla.
Välillä pysähdyimme, että sisko pääsi käymään pissalla ja sitten mentiin taas hirmuvauhtia. Kaveri heitti läppää tämän tästä olemattomalla englannillaan, kyseli välillä seuralaisensa englanninkielistä vastinetta joltain puhelimella, jolloin ”sister” kävi ilmi.
Vajaassa tunnissa olimme määränpäässämme hotelli Baan Civilicidessa. Saimme laukut ja menimme vastaanottoon. Kaveri tuli mukaan ja kärkkyi vielä tippiä, mutta jäi se tällä kertaa saamatta. Perussyy löytyi matkatoimisto virkailijasta, joka oli juksannut meitä ottamaan taksin. Kävi ilmi, että Khanomista oli noin 100 bathin eli 2 km matka hotelliin. No, muutama satanen sinne tänne, kun homma kävi niin rettekästi, mutta silti epärehellisyydestä ei jää kiva maku. Mutta olimme tulleet Khanomiin ja siitä alkoi yksi lomamme parhaita osioita.
Seuraavasta matkakertomuksesta käy ilmi, miksi sinne kannattaa mennä jokaisen, joka liikkuu noilla kulmilla. Khanom oli tuon reissun suurin positiivinen yllätys!
Kiertueemme 1. matkakertomus löytyy tästä:
Ellet ole vielä käynyt tykkäämässä Facebook-sivustoa ”Appa matkustaa”, tee se nyt. Saat tuoreeltaan tiedon uusista matkakertomuksista.
Tuon hot potin kaltaiset ravintolat olisivat Suomessakin hauskoja. Parhaimmillaan ovat olleet todella hyviä. Ylipäätään sellaiset kokemukset, joissa raakaa ruokaa otetaan lautaselle ja sitten kypsennetään itse pöydässä joko keitossa tai pienessä grillissä. Mukavia on myös sellaiset, joissa raaka ruoka käydään ottamassa itse lautaselle, jonka kokki sitten paistaa! Millaisia nuo sushit muuten olivat? 😛
Jep. Tuollaisiin törmää maailmalla. Taisi olla Prahassa, jossa söimme kerran sellaisessa ravintolassa, jossa saimme ottaa raakaa ruokaa ja kokki valmisti ne toiveittemme mukaan. Kun tulimme Suomeen intoa puhkuen, että meille tuollaisia,niin saimma vastauksen, että suomalainen lainsäädäntö ei salli sellaista. Niinpä!? Hollannissakin söimme ravintolassa, jossa sai itse grillata/keittää omassa pöydässä. Hieno kokemus.
Muistan, että sushia oli pöydissä, mutta ei ole jäänyt niistä mitään erikoista mieleen. Mutta Hot Potit Suomeen, please 🙂 No, ei onnistu se vaikka kuinka ”huutaisimme”.