· · · ·

Vøringsfossenin vesiputoukset lumosivat (Keski-Norja osa 7)

Olimme viikon ajan nähneet suuren määrän suuria putouksia ja koskia. Olisi voinut ajatella, että mikään ei enää tunnu missään, mutta olimme väärässä. Vøringsfossenin vesiputoukset ympäristöineen lumosivat meidät oitis, kun astelimme turistien kansoittamalle näköalapaikalle, jonne kulkuväylät oli tehty viimeisen päälle hienosti. Pieni pysähdys vaihtui pidemmäksi pysähdykseksi, jonka aikana vaeltelimme päällystettyjä kulkuväyliä ja siltoja pitkin ihailemaan vapaana syöksyvää, 182 metriä korkeaa putousta. Se löytää vastapäätä hyökkäävän toisen putouksen rotkon pohjalla yhtyen alati laajenevaksi vesimassaksi, joka jatkaa kulkuaan kohti vuonoja ja merta. Luonto näyttää voimansa ja kauneutensa tässäkin Keski-Norjan upeassa kohteessa.

(Teimme tämän matkan osittaisessa yhteistyössä Touring Carsin ja Norwegianin kanssa.)

Olimme käyneet tämän matkamme läntisimmässä kohteessa Bergenissä, ylittäneet Norjan pisimmän riippusillan ja nauttineet kolmen upean levähdyspaikan tarjoamista ”palveluista” edellisen vuorokauden aikana. Nämä kokemukset ovat luettavissa tästä postauksesta:

Päätimme palata samaa tietä kuin tulimmekin eli Oddan kautta kaunista tietä 13, joka kulkee Hardangerin vuonon varrella. Hyödynsimme Oddaa lähestyessämme luonnon tarjoaman ”autopesulan” maksuttoman pesun, ostimme alueen kirsikkapuuviljelmiltä maan mainioita kirsikoita ja nautimme vuonon kauniista maisemista.  Eidfjordenin kohdalla valitsimme 7-tien kohti itää ja osuimme kuin vahingossa huikeille Voringfossenin putouksille. Oli vähän sellainen tunne kuin että eläkeläiset olisivat olleet lomalla 😉

Tässä tämäisen reitin alkuosa.

Ensimmäinen mielenkiintoinen kohde oli ”maksuton autopesula”, jossa pääset mukaan harjattomaan pesuun tämän videon myötä. Tämä pesula sijaitsee tien n:o E134 varrella Skaren kunnassa Oddadalenissa. Molemmilla puolin tietä on tarjolla viilennystä vesisuihkujen muodossa. Suotta tätä aluetta ei kutsuta ”vesiputousten laaksoksi”. Vesimassat syöksyvät 7 vesiputouksen kautta 10 km matkalla, kunnes ne saavuttavat Hardangerin vuonon.

Låtefossenin tuplat (Kuva: Visit Norway)
Låtefossen on 165 m korkea. Kivisillan kupeessa on kohtuullisen hyvät parkkipaikat.

Matkamme jatkui todella kaunista E13-tietä Hardangerin vuonon vartta Oddan kautta läpi kirsikkatarhauksien. Koska olimme ajaneet tätä samaa reittiä jo tullessa, emme tällä kertaa pysähtyneet juuri muuta kuin kirsikoita ostamaan. Olivat muuten yllättävän makeita verrattuna suomalaisiin. Mistä lie johtuu moinen makuero? Eikö Suomessa viihdy makea lajike vai onko ainoastaan meidän pihalle eksynyt hieman kirpeämpää plaatua? 🙂

Körryyttelimme vuonon päästä päähän parin pysähdyksen taktiikalla. Vasta Eidfjordenin kohdalla pysähdyimme kaupunkia ihmettelemään.

Eidfjorden valikoitua pysähdyspaikaksemme osin senkin vuoksi, että valitsimme 7-tien seuraavaksi taipaleeksemme. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen oli hyvä vähän jaloitella ja katsastaa millaiseen kaupunkiin olimme tulleet? Kai siellä jotain täytyy olla, kun valtavan kokoiset risteilyaluksetkin pitävät sitä välisatamanaan.

Eidfjordenin satama-aluetta
Kylän raittia
Valtavan kokoiset risteilyalukset poikkevat Eidfjordenin kylässä.
Leirintäalueen mökki

Eidfjorden oli äkkiä katsottu. Matkamme jatkui tietä n:o 7 länteen. Emme tienneet mitä odottaa, joten meitä odotti positiivinen yllätys.

Vøringsfossen on yksi Norjan vierailluimmista ja tunnetuimmista vesiputouksista. Vesiputous putoaa upeasti Måbødaleniin kauniissa ja muinaisessa norjalaisessa ympäristössä. Vøringsfossenin vesiputous näkyy selvästi tieltä, joka kulkee Eidfjordin ja Hardangerfjordin kansallispuiston välillä.

Vøringsfossenin vesiputoukset olisi helppo ohittaa, sillä ne eivät näy maantielle. Onneksi olimme jo katselleet kahvipaikkaa ”sillä silmällä”, joten kiinnitimme huomiota levähdyspaikan kylttiin. Kannattaa jatkaa tuota sivutietä pitkin noin 1 km matkan, sillä sen jälkeen avautuu edessä levähdysalue, hotelli ja ennen kaikkea huikean hieno Vøringsfossenin vesiputous.

Fossli Hotel sijaitsee Vøringsfossenissa Måbødalenin huipulla, Eidfjordin kunnassa. Sieltä on näkymät Måbødalenin laaksoon ja Vøringfossenin vesiputoukselle. Hotelli omistaa Zimmermann-pianon, jolla Edvard Grieg sävelsi norjalaisen kansanlaulun opus 66 vuonna 1896. Grieg olikin tuttu näky hotellissa, joka toivotti ensimmäiset vieraansa tervetulleiksi vuonna 1887 ja valmistui lopulta vuonna 1891. Tie hotelliin valmistui vasta vuosia myöhemmin.

Hotelli on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä tähän päivään saakka.

Mikäli et pääse katsomaan tuota upeaa paikkaa, tältä videolta pääset hieman aistimaan mistä jäät paitsi. Toivottavasti tämä innostaa kulkijoita pysähtymään tuolle kauniille paikalle. Siitä voi sanoa, että kyse on Luojan luomasta taideteoksesta, jota ihmiset ovat kehystelleet… Terve menoa vaeltamaan Vøringsfosseniin:

Jatkoimme matkaa ja pysähdyimme kahvittelemaan. Sadesääkään ei haitannut, sillä karavaanarien kelpaa!

Ajelimme Vøringsfossenin vesiputouksilta reilut puoli tuntia ja etsimme itsellemme rauhallisen kahvinkeittopaikan. Koleahko sääkään ei haitannut, sillä asuntoautossa tarkenee. Pieni ruokailu- ja lepotauko ennen matkan jatkumista sopi nyt karavaanarielämäämme.
Tämä päivä oli onneksi niitä harvoja, jolloin sade häiritsi eikä se nytkään ehtinyt paljoa häiritä. Mitä lie lampaat tykkäävät pikkusateesta? En kysynyt.

Meillä ei ole muistikuvaa siitä missä vietimme seuraavan yön, mutta kartan mukaan pysäköimme Fiatimme Dyranutiin, jonnekin tien poskeen levähdyspaikalle.

PS. Norjassa matkailuautoilijat on huomioita erinomaisesti. Sen johdosta meidän ei tarvinnut maksaa leirintäaluemaksuja kuin yhdeltä yöltä (ks. seuraava matkakertomuksemme). Tässä eräs keino hoidella asuntoauton huoltotoimet:

Valtiollinen ”TVL” , vai mikä Destia nykyisin lieneekään, eli Statens vegvesen pitää huolen karavaanareista.
Statesns vegvesenin pysähdysalueille on tällainen erinomainen palvelu. Sinne voi tyhjentää WC:n sekä käyttövesisäiliön sekä täyttää molemmat vesisäiliöt (ks. käyttövesihana vasemmalla). Tässä oli myös erillinen juomavesihana.

Kokeneet karavaanarit tietävät, että Norjassa on suuri määrä levähdysalueita, joissa on WC:t ja joissain myös juomavesipisteitä. Liikennemerkit ilmoittavat mitä palveluita niihin kuuluu. Yllä oleva kuva kertoo selkeästi, että jätevedet ja WC:n voi tyhjentää tuolle alueelle.

Seuraavassa matkakertomuksessa piipahdamme Geilon kylässä, asettaudumme yöksi Hallingdalin 5 tähden leirintäalueelle Ålin kylässä ja vierailemme Kistefossin upealla ruukkialueella, joka toimii suomalaisten ruukkien tapaan näyttelyalueena. Siellä muuten riitti katseltavaa!

HUOM!

Löydät tämän pariviikkoisen, todella hienon asuntoautomatkamme aiemmat matkakertomukset tästä alta ilmestymisjärjestyksessä. Voin paljastaa, että niihinkin tulee vielä muutoksia, sillä löysin mammun puhelimeen unohtuneita hienoja videoita. Julkaisen niitä myöhemmin Youtubessa ja linkitän matkakertomuksiin.

Samankaltaiset artikkelit

3 Kommenttia

  1. Ai että, tämäkin taas todistaa sitä tosiasiaa, että Norja on uskomattoman upea maa. Tekisi mieleni väittää, että ei kauheasti ole edes väliä minne päin suuntaa, upeisiin paikkoihin pääsee joka tapauksessa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *