Prahan matkaopas ja kokemuksia kauniista kaupungista

Tässä on sinullekin luettavaksesi pieni Prahan matkaopas. Praha on yksi Euroopan kauneimpia kaupunkeja. Saat tämän matkakertomuksen avulla hyvän yleiskäsityksen sen tärkeimmistä nähtävyyksistä. Käväisemme Kaarlen sillalla, ikuistamme Prahan Vanhankaupunginaukion kuvatuimman kohteen, astronomisen kellon myös omiin valikoimiin, vierailemme Linnan alueella, asemuseossa, Pyhän Vituksen katedraalissa sekä vanhalla juutalaisella hautausmaalla, käveleskelemme Mala Stranan eli pienen puolen kapeita katuja ja kurkkaamme hieman Josefovin hienostokaupunginosaan. Nähtävää ja koettavaa tuossa kaupungissa riittää, mutta näillä pääsee vauhtiin. Tervemenoa Prahaan!

(julkaistu 5.3.2019, päivitetty 8.1.2020)

Tämä vuonna 2012 tekemämme matka oli vähän pakko napata, kun meille tuli puoli-ilmainen tilaisuus tehdä muutaman päivän matka Prahaan. Kokonaishinnaksi (lennot ja majoitus) jäi tällä kertaa 175 €/hlö syystä, että päätimme ottaa British Airwaysin pisteet hyötykäyttöön ja lentää jonnekin kaupunkilomalle. Pienen surffailun jälkeen olimme varanneet lennot Prahaan. Nizza hävisi hotellien hinnan mitalla, sillä lentohinta oli sama. Maksoimme molemmat 54 euroa edestakaisesta lennosta ja tulimme samalla 48 000 lentopistettä köyhemmiksi.  Ei paha! Kun onnistuin vielä löytämään 5 tähden Ambassador-hotellista keskeltä kaupunki huippupaikalta huoneen meille hintaan 240 €/3 yötä aamiaisineen, olivat faciliteetit kunnossa.

Siirtyminen lentokentältä kaupunkiin

Saavuttuamme Prahaan ostimme kentältä ulosmeno-oven vierestä menoliput kaupunkiin (32 korunaa eli n. 1,30 eu/nenä vuonna 2012), kävelimme ovesta ulos ja noin 50 m päästä lähti bussi n:o 119, joka kuljetti meidät metroasemalle. Siirryimme linjan A metroon ja ajelimme muutaman pysäkin verran keskustaan. Siellä ulos huippukorkeita liukuportaita pitkin ja hotelliin, jonne oli matkaa vielä n. 100 m. Kätevää!

Ambassador osoittautui todella hienoksi hotelliksi, jonka sijainti oli ihanteellinen, huoneet siistejä ja tilavia sekä aamiainen kuohuviiniä vaille täydellinen :).  Suosittelemme!

Ambassador-hotelliamme vastapäätä oli viehättävä viinitupa, josta oli hyvä aloittaa kaupunkikierros.

Prahan matkaopas: Staroměstské náměstí eli vanhankaupunginaukio

 

Käppäilimme 1. iltana lähinnä vanhassa kaupungissa jazz-festivaalin konserttia kuunnellen ja kauniita rakennuksia ihaillen.

Prahan kuvatuin nähtävyys lienee tämä Vanhan kaupungin astronominen kello . Se lyö tasatunnein ja pitää samalla pienen esityksen turistein iloksi.

 

Prahan matkaopas: Karlův most eli Kaarlensilta on Prahan must-paikka

Prahan matkaopas laajenee tässä sen ehkä suosituimpaan kohteeseen, joka on Kaarlensilta. Se rakennettiin 1300-luvulla, jolloin Prahan ensimmäinen kukoistus alkoi. Silta oli 400 vuoden ajan ainoa väylä Vltavan (Moldau) joen yli.

Sitä reunustavat lukuisat patsaat, jotka ovat kopioita alkuperäisistä. Patsaista tunnetuin on Sv. Jan Nepomukia esittävä patsas, jota turistit käyvät koskettamassa hyvän onnen toivossa.

Löytyy sillalta muutakin käpälöitävää, enkä tarkoita rakasta vaimoani.

Kaarlen silta piti kokea, jälleen kerran, heti auringonlaskun aikaan.

Soinin Timo näkyy käyneen samaisella sillalla.

Kaarlensillan lähimaisemissa sijaitseen Franz Kafkan museo.

Tämä John Lennonia esittävä taideteos tuli vastaan jossakin Kaarlen sillan toisessa päässä, mutta kollega tuolla alla kommentoi, että tämä seinä maalataan aina ajoittain valkoiseksi. Mitä lie siis siellä tällä hetkellä?

Ilta meni kaunista ympäristöä ihaillen, pizzaa ja olutta nauttien ja uudessa Palladium-tavaratalossa kierrellen. Yöunesta ja matkustamisesta johtuen sänky kutsui jo kohtuu hyvissä ajoin. Olympialaiset ja seuraavan päivän suunnittelu ottivat kuitenkin osansa ja menihän se puoleen yöhön ennen kuin silmät painuivat kiinni.

Sunnuntain olimme varanneet tutustumiseen linnan alueeseen yms.

Vastoin kirjoitetun tekstin ”pyhää” sanaa Public Praguen laivat eivät enää päästäneetkään 24 tunnin turistilipulla (110 korunaa  eli 4,5 eu) kyytiinsä vaan matkasta olisikin pitänyt pulittaa toinen mokoma/suunta Troijan alueelle. Koska olisimme joutuneet (lähtöpaikan lopulta löydettyämme) odottelemaan yli tunnin, hyppäsimme raitsikkaan ja hikoilimme itsemme kaapelihissin ala-asemalle. Odottelimme auringonpaahteessa vajaat puoli tuntia, että pääsemme samaisella turistilipulla ylös puistoon.

Tuo lyhyt, mutta vaatimaton kaapelihissinousu saatteli meidät ruusutarhaan, joka ei ollut elokuun alussa hehkeimmillään. Vilkaisimme sitä lähes halveksien ja kävelimme läheisen ”Eiffel-tornin” eli Prague Towersin juurelle.

Jatkoimme sieltä matkaa alas kaapeliradan välipysäkillä olleeseen ravintolaan, josta oli kauniit näköalat Prahan keskustaan. Ihailimme kaupunkia puolisen tuntia oluen voimalla ja jatkoimme vaunulla alas raitsikalle, joka kuljetti meidät Prahan linnaan.

Hradčany -linna-alue

 

 

Saavuimme tällä kertaa linnan yläpuolelta sisään. Bongasimme kuninkaallisen puutarhan, jonka sisäänheittotuotteina toimivat eri puolilta maailmaa tuodut puut ja pensaat. Sää oli helteinen ja esteettisesti ehkä kaunein näkymä oli heti portin pielessä olevat kauniit istutukset. Siksi tyydyimme niiden ihailuun ja jatkoimme matkaa linnaan.

Olimme vierailleet siellä viimeksi 7 vuotta sitten, mutta emme muistaneet juuri muuta kuin vahdinvaihdot (Marjatta) ja Pyhän Vituksen mielettömän suuren katedraalin.

Vanha kuninkaallinen palatsi

Pyhän Vituksen tuomiokirkko

 

Pyhän Vituksen tuomiokirkko on Tsekin suurin kirkko. Sitä rakennettiin lähes 600 vuotta ja sen valmistui vuonna 1929. Kirkossa on peräti 22 sivukappelia.

 

Jälleen totesimme pienen visiitin jälkeen, että maailmassa on paljon ”samalla” kaavalla rakennettuja kirkkoja, joita ei erota toisistaan aina edes nimi. ”Pyhä” löytyy lähes jokaisesta ja opetuslapsetkin joka toisesta. Mutta tämä lienee ainoa Vituksen katedraali 🙂

Tuomiokirkossa on upeita lasimaalauksia, joista korkein on yli 10 metriä.

Tuomiokirkon tornista on hulppeat näkymät kaupungille.

Löysimme itsemme kohta linnan pihalta ja yrittäessämme poistua kolmannesta portista törmäsimme vahdinvaihtoporukkaan ja pakkohan seremonia oli seurata.

Pakkohan näitä kaunottaria on myös pysähtyä ihailemaan.

Kirkon ja linnan lähellä on Kultainen kuja, jossa törmäsimme asemuseoon. Piipahdimme katsomassa mitä sieltä löytyy. Tässä muutama muisto:

Asemuseo Kultaisella kujalla.

 

Mala Strana eli pieni puoli

 

Noiden pakollisten viivytysten jälkeen otimme uusiksi ja Prahan matkaopas levittäytyy nyt opaskirjojen ylistämälle linnan alapuolella sijaitsevalle entiselle työlaisalueelle Mala Stranaan, joka on ”niin rauhallinen idylli”. Pitää paikkansa. Voi melkein sanoa, että ”ei ristin sielua”. Työlaiset ovat kadonneet ja alueella olevat taiteilijat yms. olivat ilmeisesti luomassa, siestalla tai kaljalla.

Vaelsimme muurien sisällä päästä päähän. Tuli jotenkin mieleen Maltan matka huhtikuussa: Samanlaisin kapeita kujia. Toisessa päässä oli museo, johon meidät houkutteli kaunis musiikki. Kävi ilmi, että siellä oli menossa konsertti, joka kantautui sisäpihalle erinomaisesti. Oli oikea aika pitää paussi, istua ja kuunnella kaunista musiikkia.

Konsertin loputtua suunnistimme toisesta portista ulos, Edessämme avautui upea näköala Prahan kaupunkiin, Kaarlen sillan alueelle. Ihailtuamme sitä tovin jatkoimme muurin ulkopuolella reunuksia myötäillen ja näkymiä ihaillen takaisin tuloportille. Hotellihuoneessa edellisen reissun kuvia jälkikäteen katsoessamme, että olimme silloinkin harhautuneet tuolle samalle alueelle, jonka väliin jättämisestä ei jää suuria aukkoja satunnaisenkaan matkailijan kokemusmaailmaan.

Paluumatkalla ohitimme Lorenzon luostarin, joka lienee jonkinlainen pyhiinvaelluskohde katolisille (?). Nälkä näykki niin paljon, että harhauduimme syömään kolmen ruokalajin lounaan katukuppilassa. Sisäänheittohinta oli mukava 220 korunaa, mutta loppulasku yllätys. Selvisi, että maan kansallisylpeys Urquel-olut maksoi siellä peräti 110 kr 0,33 litraa ja lasi viiniä melkein saman verran. Hinnat olivat kolminkertaiset keskimääräisiin ravintoihin verrattuna. Ja ruokakaan ei saanut meiltä yhtään tähteä, ehkä muutaman miinusmerkkisen kyllä. Parasta olivat alkukeitot,  mutta loput voi unohtaa. Kun laskun loppusummaan lisättiin vielä perunalastut (jotka tiesimme maksullisiksi, mutta suolan himo ei laskenut korunoita) ja 10 % tarjoilu- tms. lisä, huomasimme syöneemme katukahvilassa reissumme kalleimman aterian. Olisihan tuo pitänyt tarkistaa ennakkoon, mutta… No, emme menneet konkurssiin.

Jatkoimme kävellen linnavuorelta alas noin 1 km matkan mukavia pikkukatuja, joissa paljon miellyttävämmät ja edullisemmat paikat naureskelivat meille hyvine tarjouksineen. Kävelimme häpeämättä, vatsat kylläisinä (?) ohi jokaisen houkutuspaikan ja istahdimme raitiovaunuun.

Ajelimme vähin äänin hotellille ja avasimme baarikaapissa odottaneen kuohuviinipullon, jolla huuhtelimme matkamme suurimman pettymyksen alas. Väsymys painoi sen verran, että kävelyt oli kävelty siltä päivältä.

 

Vanha juutalainen hautausmaa

 

Maanantai oli toivoa täynnä. Hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme vaeltelemaan kaduille ja kauppoihin. Pääkohteemme oli tutkia vanhaa kaupunkia ristiin rastiin. Vanhassa juutalaisessa Josefovin korttelissa sijaitsee mm. juutalaisten hautausmaa ja lukuisia eri uskontokuntien kirkkoja, synagogia, moskeijoita ym. itikoita.

Hautausmaakierroksen jälkeen kiertelimme Josefovin alueella ja ihmettelimme rakennusten kauneutta. Ei ihme, että kansainväliset muotitalot ovat perustaneet liikkeensä juuri tälle alueelle. Siellä kohtaavat vanha kaunis arkkitehtuuri ja huippumuoti.

Noissa kaupoissa juuri muut kuin me eivät taida katsella alennusmyyntipöytiä ja rekkejä. Silti poistuimme pikaisesti taka-alalle niistä muutamasta liikkeestä, joissa vierailimme. Ostakoon ne, joille rahalla ei ole juurikaan merkitystä.

Olimme onnessamme saadessamme edes hieman nauttia kaikesta siitä loistosta, mitä tuo alue pitää sisällään. Silmiin pistävää oli myös se, että liikenteessä oli huomattavasti keskimääräistä enemmän loistoautoja. Rolls Roycet, Bugatit, Ferrarit yms. kuuluvat tuohon ympäristöön.

 

Prahan matkaopas: Testattavana pari ravintolaa

 

Mitä olisi Prahan matkaopas ilman ravintoloita? Pakkohan meidän oli vilkuilla myös vanhoja, loistokkaita kahviloita…

… ja ottaa neuvoa antavat…

Siinä vaiheessa, kun jalat alkoivat puutua, suunnistimme jälleen hotellia kohti lepäilemään. Tutkailimme ohimennen jälleen kerran joitain niistä kymmenistä, ehkä sadoista liikkeistä, joissa myydään kristallia. Tavoitteenamme oli löytää lisäystä omaan valikoimaamme muutaman laakean shampanjalasin verran. Kävimme visiittimme aikana muutamassa liikkeessä, mutta emme onnistuneet löytämään samaa sarjaa, mitä meillä on. Eksyimme tuona viimeisenä iltana yhteen sisäpihalla olevaan liikkeeseen, jossa ilmoitettiin tuntuvia alennuksia kristallista. Ei sielläkään ollut haluamaamme, mutta iskimme silmämme erääseen malliin, joka oli mielestämme poikkeuksellisen tyylikäs ja kaunis.

Päätimme laittaa pakan uusiksi ja otimme valikoimiimme nykyaikaisen kaunista böömiläistä kristallia vanhanaikaisen rinnalle. Uskomme, että kuohut & shampanjat maistuvat niistäkin kauniista luomuksista. Ei haitannut sekään, että saimme tuosta 6 lasin sarjasta reilun 30 % alennuksen. Hinnaksi jäi reilu 10 eu/lasi. Yksi matkamme tavoite oli saavutettu ja hotellissa odotti puolikas pullo kuoharia, joilla tulisimme korkkaamaan uudet lasimme.

Lähdimme hyvillä mielin hotellia kohti. Matkalla poikkesimme vielä parissa ostoskeskuksessa. Aivan hotellimme vieressä oli yksi, joka imaisi meidät sisäänsä. Siellä oli mm. japanilainen ravintola, joka mainosti Happy Hour –hetkeä klo 17-19. Sen aikana kaikki coctailit maksoivat 69 corunaa eli n. 2,8 euroa! Kun japanilaisessa puutarhassa oli vielä yksi pöytä vapaana, päätimme istahtaa levähtämään.

Paikka oli niin viehättävä, että coctailit vaativat seurakseen jotain purtavaakin. Koska emme vielä olleet syöneet, päätimme testata paikan listaa. Tuon kokemuksen perusteella voimme suositella lämpimästi tuota ravintolaa kaikille Prahan kävijöille. Kymmenien erilaisten sushi-annosten lisäksi sieltä löytyy thaimaalaista ym. purtavaa, jokaiselle jotakin. Kun hintakin oli vielä laatu ja ympäristö huomioiden todella kohtuullinen, oli upea kaupunkilomamme saanut arvoisensa kruunun. Lasku kahdelta oli alle 30 eu sisältäen coctailit, viinit, oluet ja vielä ruoatkin!

Vatsat ja mieli kylläisinä kokemastamme marssimme 100 m päässä olevaan hotelliimme, nappasimme jääkaapista kuohuviinipullon ja testasimme uusia lasejamme. Jostain syystä sama juoma kuin edellisenä iltana maistui nyt paljon paremmalta.

Tiistaina koitti lähtömme takaisin Suomeen. Kävimme vielä kurkkaamassa ihmekellon elämää vanhassa kaupungissa yms., mutta päällimmäiset oli koettu.  Häitäkin pääsimme todistamaan.

Olemme matkoillamme nähneet lähes jokaisen merkittävän eurooppalaisen keskiaikaisen kaupungin, mutta Praha on Praha! Ehkäpä vielä joskus takaisin?

 

Tässä teille vielä kylkiäisiksi yksi erilainen Prahan matkaopas:

Pieni matkaopas

 

Ja sitten vielä yksi uunituore postaus Suomen eturivin matkabloggaajalta Ramilta:

Prahan linna, St. Vituksen katedraali ja Kultainen kuja – Kohteena maailma