Autoreitti Oslosta Geirangerin vuonolle on kaunis

Oslon jälkeen kuljimme läpi Jotunheimenin kansallispuiston, katsastimme Riddersprangetin upeat kosket, etenimme läpi Fantesteinin, yövyimme Lomin kylässä, jossa ohitimme yhden norjalaisten hiihtäjien kesäharjoittelupaikoista. Saavuimme lopulta maailman kauneimmalle vuonolle Geirangeriin.

Tämän matkakertomuksen luettuasi saat käsityksen onko tuo reitti se ”oikea”, kun haluat matkata Norjan kauniille vuorille. Voisi sanoa Jormaa lainaten, että ”ei huono!” Voin nyt todeta, että autoreitti Oslosta Geirangerin vuonolle on lähinnä loppupätkältään kaunis.

Hyppäsimme maanantaiaamuna Oslossa autoomme ja suunsimme sen kohti luodetta. Ajoimme kehätietä kaupungin läpi, tankkasimme ja kiiruhdimme kohti Norjan kansallismaisemia. Ympäristö alkoi melko nopeasti valloittaa ajatuksemme, sillä järvet ja alati korkeammaksi muuttuvat mäet ennakoivat mitä tuleman pitää. Nautimme näkemästämme ja painoimme katto auki tukka putkella kohti pohjoista.

Vigelandin patsaspuisto Oslossa oli jälleen katseltu ja oli aika suunnata matkamme pääkohteeseen, Geirangerin vuonolle. Muistamme aiemmilta matkoiltamme, että Norjan kauneimmat seudut löytyvät sieltä. Menojalka vipatti jo kovasti, että pääsisimme näkemään yhden maailman kauneimmista paikoista.

Nousu huippua kohti alkaa

Tämän Norjan korkeimman vuoriston huippuna seisoo Glittertind (2452 m). Ajatuksenamme oli lähestyä huippua itäpuolelta, mutta eräs ikätoverimme valisti meitä siten, että pitkähkö tienpätkä siellä on soratietä, joten länsipuolella kulkeva reitti kohti Lomia oli lopulta helppo valinta.

Kävimme ennen viimeistä ajopätkää ostamassa paikallisesta Jyskistä matkasta unohtuneet vuodevaatteet, sillä nettitietojen mukaan ne eivät kuuluneet mökkien hintaan. Laskimme säästävämme ostosten hinnat parissa yössä ja niin kävikin. Sää oli melko viileä (n. 15 astetta), mutta pystyimme silti ihailemaan yhä ylemmäksi kurottavaa luontoa katotta Bemarin lämmittimen ja niskan takana olevan tuuliverkon avulla.

Ensimmäiset kuvaukselliset maisemat alkoivat yli 1000 m korkeudessa, kun saavutimme lumirajan. Luonnon karu kauneus veti yli 300 km päivämatkankin jälkeen suut virneeseen. Tästä se alkoi.

Riddersprangetin ”kuolonkosket” Jotunheimissa on pakollinen pysähdyspaikka

Riddersprangetin kosket on paikka, jota ei kannata ohittaa. Siellä voi käydä vaikka juomassa kahvit, jos ja kun ne on pakattu mukaan. Mutta jos olet kajakkiharrastaja, älä harrasta sitä tuolla. Monet ovat kokeilleet ja hävinneet valtaville koskille.

Matkan varrelle sattui kaunis koskialue Ridderspranget, jossa oli hyvä pysähtyä jaloittelemaan. Sitä pysähdyspaikkaa voimme suositella.

Tässä vielä toisen matkailijan näkemys noista kajakkiharrastajien kuolonkoskista. Lukuista melojat ovat hävinneet kosken voimalle ja hukkuneet noissa Jotunheimin kansallispuistossa Sjoa-joen kuuluisissa koskissa.

Saavutimme Ottadalenin alueen klo 17 maissa ja aloimme katsella majapaikkaa. Erään muutaman kilometrin tunnelin jälkeen oikealla avautui kaunis järvimaisema reippaasti tien alapuolella. Päätimme aloittaa majapaikan etsimisen ensimmäisestä mahdollisesta vaihtoehdosta.

Kohta tien poskessa olikin mainos ”hytter” 300 kr. Ystävällinen saksalaiseksi osoittautunut rouva kertoi, että heillä on vielä yksi 1 mh mökki jäljellä. Hyväksyimme sen tarkastuksen jälkeen. Maksoimme tuosta suurimmasta alueen kämpästä 650 kr ja olimme tyytyväisiä. Olimme varautuneet siihen, että Norjassa kaikki on kallista ja asuminen halvimmillaan 100 eu/yö.

Kauniit järvinäkymät ja kirkkaasti paistava aurinko hellivät lomalaisia, jotka päättivät keittää Orimattilan tädiltä ostetut siiklit ja murskata ne runsaan voin ja sipulin kanssa.

Maittavan ”selfieaterian” jälkeen päätimme kauniin sään johdosta ajaa 10 km päässä olevaan Lomiin ruokaostoksille. Samalla hoitelimme Jotunheimeninkin, jottei seuraavasta päivästä kuluisi aikaa joutavaan edestakaisin ajeluun. Ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä jouduimme ajamaan lähes 40 km ennen kuin saavutimme tien lakipisteen. Olimme siinä vaiheessa lumirajan yläpuolella.

Törmäsimme tien huipulla (n. 1400 m) pari norjalaista nuorta miestä, jotka olivat lähdössä rinkkojen ja teltan kanssa kävelemään kohti korkeampia maisemia.

Kävi ilmi, että paikka oli norjalaisten hiihtäjien ja turistien kesäharjoittelupaikka. Etäällä hiihteli kymmeniä ihmisiä luonnonlatuja kiertäen. Lääniä riitti. Ymmärsimme samalla, miksi olimme ohittaneet juosten tai rullasuksilla liikkuvia punapukuisia naisia ja miehiä matkan varrella. Samalla tajusimme, että kyllä norjalaiset tekevät kovasti työtä hiihtomenestyksensä eteen eivätkä pärjää ainoastaan ”poronmaidolla”. Puuskuttavia kaunottaria riitti ohitettavaksi paluumatkallakin, mutta villeintä oli meno siinä vaiheessa, kun ohittelimme matkalla suosittua Elveseter-hotellia, jonne olimme soitelleet majapaikan toivossa. Täysi oli tuo linja-autolastien valloittama paikka ja vasta seuraavana yönä olisi ollut tilaa 160 eu hinnalla, mutta se olisi jo myöhäistä. Nuoret hiihtäjämiehet laskivat rullasuksillaan vuorta alas sellaista vauhtia, että autoilijaa hirvitti. Vauhti oli ajoittain 40-50 km tunnissa ja suojavarusteina ainoastaan kypärät. Miten ihmeessä he saavat menopelinsä pysähtymään ja pystyvät liikkumaan turvallisesti liikenteen seassa. No, jokainen autoilija osasi toki varoa noita harakirihiihtäjiä, mutta silti.

Pysähdyimme paluumatkalla Coopissa ostamassa aamiaistarvikkeet ja mittailimme katseellamme Lomin harmonista rakentamisarkkitehtuuria.

Ihailimme mökillämme vielä alla avautuvan järven ja vastarannalla olevan vuoren symbioosia ennen iltateetä. Kävin myös vilkaisemassa Brasilian voittoisaa jalkapallo-ottelua MM-kisoissa. TV-huoneessa istuivat isäntäpariskunnan lisäksi saksalaiset moottoripyöräilijät, jotka olivat majoittuneet vieressä oleviin perusmökkeihin upeiden Bemariensa ja Moto Cucciensa jököttäessä mökin edessä.

Autoreitti Oslosta Geirangerin vuonolle on kaunis

Tiistaina lähdimme hyvissä ajoin liikenteeseen tavoitteena käydä katsomassa yksi matkamme pääkohteistä, Geirangerin vuono, joka on valittu yhdeksi UNESCON Maailmanperintökohteeksi.

Ihastuttavat vuoristopurot ovat omalla tavallaan niin kauniita.

Melko pian Opplandiin saapuessamme maisemat alkoivat muuttua ratkaisevasti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lumiraja saavutettiin, vuoristojärvet ilmestyivät elämämme sulostuttajiksi.

Jossain matkamme varrella törmäsimme mielenkiintoisen näköiseen uima-allasalueeseen, jota oli pakko käydä katsomassa.

Matkan etenemiseen tuli ratkaisevia ongelmia kuskin tarttuessa kameraan ja hypätessä tämän tästä autosta ikuistamaan huikeita näkymiä.

Norjan vuorten ja vuoristolampien lumovoima on sanoin kuvaamaton.

Geirangerin vuono avautui lopulta edessämme. Mitä koimme ja näimme siellä, selviää tästa seuravaasta matkakertomuksestamme.

Onko Geiranger Norjassa maailman kaunein vuono?

Tåmånkertaisen matkamme 1. etappi oli Oslo.

Kansallismuseo ja Vigelandin puisto ovat Oslon huippunähtävyyksiä

Vigelundin patsaspuisto Oslossa on huipppusuosittu (VIDEO)

Ja lisää postauksia Norjasta löydät täältä:

Norjan parhaat nähtävyydet