Onko Suuri palatsi ja Wat Phra Kaew Bangkokin ykköspaikka?
Teenköhän Bangkokille paljon vääryyttä, jos väitän, että sen ykköspaikka on Suuri palatsi ja siellä Wat Phra Kaew? Kommentoikaa asiaa tämän blogikirjoitukseni lopussa, mitä mieltä olette? Annetaan muillekin lukijoille mahdollisimman hyviä vinkkejä.
Oli miten oli, olisi synti ja vääryys jättää tuo upea alue väliin. Ota vaikka stop over Bangkokiin ja käy tuossa mielettömässä kuninkaallisessa kohteessa. Muuta ei sinä päivänä tarvikaan nähdä, sillä ähky tuosta kaikesta kauneudesta tulee joka tapauksessa. Voisi jopa sanoa, että tämä vuonna 2015 toteutettu matkamme oli erittäin merkittävä, ikimuistoinen osa #eläkeläiselämäämme.
Suuri palatsi Bangkokissa on vanha muurien ympäröimä kuninkaallinen palatsialue, joka sijaitsee Rattanakosinin saarella vanhassa kaupungissa. Palatsialueella sijaitsevat Thaimaan arvostetuimmat uskonnolliset ja hallinnolliset rakennukset, joista tärkein on Wat Phra Kaeo (Smaragdibuddhan temppeli). Alue on noin neliökilometrin suuruinen ja sisältää yli sata rakennusta. Rakennusten seinät on päällystetty kullalla, mosaiikeilla ja kaiverruksilla. (Wikipedia)
Wat Phra Kaeo eli Smaragdibuddhan temppeli, viralliselta nimeltään Wat Phra Sri Rattana Satsadaram on yksi osa Thaimaan Bangkokissa sijaitsevasta Suuresta palatsista. Wat Phra Kaeon temppeli ja läheinen kuninkaallinen valtaistuinsali ovat Thaimaan merkittävimpiä rakennuksia. (Wikipedia)
Jokilaivan kohteena Suuri palatsi ja Wat Phra Kaew
Lähdimme majapaikastamme Centre Point Sialomista vesiteitse kohteena Suuri palatsi ja Wat Phra Kaew. Vajaan puolen kilometrin päässä hotellistamme oli venelaituri, jossa kaikki jokilaivat pysähtyivät. Olimme hokanneet, että klo 9.30 alkaen siitä lähtisi turistivene, jolla pääsemme riittävän kauas. Thailaiseen tapaan laiturilla oli sisäänheittäjiä, jotka yrittivät kalastella meitä kalliimpiin yksityiskuljetuksiinsa. Onneksi olimme riittävän tietoisia hintapolitiikasta, joten valitsimme 40 bathin kuljetuksen, jonne nippa nappa ehdimme.
(HUOM. Eräs lukijani kirjoitti, että jokilaivoihin olisi saatavissa 150 bth hop on hop off -lippuja, jotka oikeuttavat matkustamaan niillä rajattomasti päivän ajan.)
Tämä intialainen temppeli on yksi nähtävyyksistä, mutta nykyisin sinne ei pääse enää nousemaan.
Joki on todella saastunut. Muutenkin sen rannat ovat osin ikävän näköisiä röttelöitä täynnä. Tämä laituri oli pyhitetty kuninkaallisten kuville.
Osa turistilaivoista oli maalattu erityisin värein.
Saapuessamme valitsemaamme laituriin pääsimme ihailemaan pyöränäyttelyä. Mielenkiintoinen 100 m pyöräjono.
Saavuimme Wat Phra Kaeolle helteisessä säässä. Välillä meitä oli yritetty jälleen kerran höynäytellä muualla. Kaveri tarjosi taksikyytiä ilmoittaen, että tämä paikka olisi tänään suljettu. Hauskoja veikkoja nuo thaimaalaiset. Tätä sattui jatkossakin. Väkeä oli temppeliin johtavalla puistokadulla aivan älyttömästi.
Jonotimme muiden mukana massan lipuessa älyhitaasti kohti porttia. Puolessa välissä aloimme kysellä lippupistettä ja kävi ilmi, että se oli 50 m päässä takanamme. Tungeksin hakemaan liput ja taas menoksi. Portilla jäin kiinni väärästä vaatetuksesta. Reilusti polvet ylittävät pitkät shortsini eivät yllättäen kelvanneetkaan. Marjatta jäi odottelemaan ilmastoituun liikkeeseen ja minä lähdin hikoilemaan puolen kilometrin päähän vuokraamaan housuja. Myöhemmin kävi ilmi, että raja oli katsojan silmissä. Periaatteessa omieni olisi pitänyt käydä, mutta sillä porttivahdilla oli nyt sellainen päivä.
Tungos oli hellittänyt seikkailujeni aikana, joten olimme lopulta melko nopeasti sisällä, etenkin kun vähän puikkelehdin 200 bathin panttimaksua vastaan saamissani muotipöksyissä. Tuolla alueella ne ainakin olivat suurinta mahdollista muotia.
Olemme nähneet temppeleitä eri puolilla maailmaa, mutta pakko myöntää, että tämä oli jotenkin ainutlaatuinen. Voi sitä kullan kimallusta tuolla todella suurella alueella. Huh huh. On niin hikiki!
Yllä temppelimuotia makkeimmillaan. Meitä tähän designiin hurahtaneita oli paljon. Kuosi ja väri vähän vaihteli, mutta muuten olimme kuin yhtä perhettä. Alla olevan kullatun patsaan alta löytyy kuulemma pala jokun kuninkaan kylkiluusta. Ei Askompi paikka hautailla ruumiin osia.
Jos vähän mielikuvittelee ja laskeskelee tämän pienen yksityiskohdan avulla, voi päätellä, että noita mosaiikinpalasia on kyhätty näihin rakennuksiin PALJON! Seuraavassa kuvassa näytillä yksi lukuisista seinistä. Ei ole ollut työstä pulaa, kun nämä rakennukset on kyhätty.
Tuo käytetyn kullan määrä on jotain käsittämätöntä.
Temppelialueen muurien sisäpuolelle oli maalattu johonkin thailaiseen kansanperinteeseen liittyvää kuvitusta. Jos oon ihan rehti, niin olivatpa upeita maalauksia ja niitä taitaa olla siellä lähes 400!
Tähän ihmishirviöön törmäsimme ensimmäisen kerran Koh Sametin (linkki matkakertomukseen tässä) satamalaiturin päässä. Siellä sen korkeus oli useita metrejä, täälläkin parimetrinen kaunistus.
Temppelin ulkopuolella, saman biletin saavutettavissa oli vielä tämä kuninkaallinen palatsialue tai mikä se nyt sitten olikaan
Tämä oli pyhä paikka, jonne väki kävi tuomassa ruokaa buddhalle. Kukahan nekin annokset syö, kun päivä on pulkassa.
Buddhan patsas, jonka mukaan temppeli on saanut nimensä, on vain 75 senttiä korkea, ja se on valmistettu jadesta. Thaimaalaiset uskovat, että niin kauan kuin tämä patsas on heidän hallussaan, Thaimaa on turvassa. (Wikipedia)
Temppelissä ei saanut ottaa kuvia korkealle lasikaapissa sijaitsevasta kultaisesta buddhasta, mutta ulkoa homma onnistui, jotenkuten.
Tässä opas kertoilee ryhmälle, että kultaiselle buddhalle vaihdetaan asu 3 kertaa vuodessa kuninkaan tai hänen valtuuttamansa henkilön seuratessa tarkkana seremoniaa.
Alla salakuva yhden suuren salin tapetista. Tajusin vasta kuvan otettuani, ettei siellä olisi saanut kuvata. Näin meillä, mutta se olikin osa #eläkeläiselämää.
Tässä vielä videoversio tuosta uskomattoman hienosta vierailusta:
Ellet ole vielä käynyt tykkäämässä Facebook-sivustoa “Appa matkustaa”, tee se nyt. Saat tuoreeltaan tiedon uusista matkakertomuksista.
Muuta Bangkokiin liittyvää:
Pari hotellivinkkiä Bangkokiin – Centre Point Sialom ja Mandarin Oriental
Yksi kommentti