Korculan kaunis saari Kroatiassa kannattaa kokea

Olimme juuri nauttineet Mali Stonissa pienen lounaan, jonka aikana olin syönyt parhaat osterini koskaan. Jatkoimme matkaa, sillä pariksi seuraavaksi yöksi oli tarkoitus majoittua Korculan saarelle, jonne pääsi lautalla Peljesacin niemimaan toisesta päästä.

Matkakertomus reissumme edellisestä osiosta osterinsyönteineen löytyy täältä:

KROATIA – autoilu Dalmatian rannikolla on huippujuttu!

Nyt matkamme jatkui kohti Korculan saarta:

Seuraavassa pari kuvajaista automatkan varrelta:

Orebiciin lauttasatamasta jatkoimme ferryllä Korculan saarelle. Matkan hinta oli 108 kanua eli vajaat 15 eu.

Lauttamatkan maisemissa ei ollut mitään valittamista. Kroatiassa riittää kaunista luontoa.

Pistäytyminen Marco Polon ”synnyinkaupunkiin”, Korculaan, jota myös Pikku-Dubrovnikiksi kutsutaan

Päätimme käydä ennen hotelliimme ajoa tutustumassa Korculan kaupunkiin, jota kutsutaan, aiheellisesti, Pikku-Dubrovnikiksi.

Korculan tunnetuin asukas on kukas muu kuin Marco Polo, kuuluisa tutkimusmatkailija, jonka suku on kotoisin Korculasta. Hän syntyi kuitenkin Venetsiassa 1254, mutta kukapa ei omisi tuollaista kuuluisuutta.

Vaeltelimme tuossa Marco Polon ”synnyinkaupungissa” aikamme ja siirryimme rantakahvilaan juomaan cappuccinot.

Kuoroveljien yllättävä kohtaaminen Korculassa

Nautiskelimme kaffeet kauniilla paikalla merenrantaravintolassa.

Liekö sattumaa vai peräti tarkoitus, kun kuorokaverini Kari käveli vastaan lähtiessämme nousemaan vanhan kaupungin keskustaan? Ja kohta paikalle purjehti myös toinen kuoroveli Aimo. Poijaat olivat 7 hengen miesseurueessa purjehtimassa pari viikkoa. Olivat lähteneet Splitistä edellisenä lauantaina ja päättäneet jäädä yöksi Korculan satamaan. Tiesin, että Kari on maisemissa, mutta että törmäämme yllättäen on jo melkoinen juttu.

Poikkesimme oluella poikien vuokraamassa 43 jalan veneessä, josta kyllä löytyi hyvät tilat noinkin suurelle sakille. Ei Askompaa tuollainenkaan lomailu! Edellisenä päivänä olimme saaneet FB-sivulle ystäviltämme Leinosilta kommentin, että hekin tulevat tulevana lauantaina purjehtimaan Splitistä eteenpäin. On muailima pieni tai Kroatia vaan niin suosittu. Kun kouluttaja- ja kirjailijakumppanini Sahlbergin Pasikin oli lähisaarella samaan aikaan ostamassa vaimonsa kanssa taloa, voi ihmetellä entistä enemmän. Kroatia taitaa olla suomalaisten mieleen.

Läpi viiniviljelmien Korculan saarta tutkailemaan

Ajelimme päivän aikana valtavien viinialueiden läpi kohti Brnan kaupunkia, joka oli seuraava kohteemme. Peljesac on täynnä viinitarhoja ja sama jatkui Korculassa. Viiniviljelmiä oli lähes koko matkan ajan. Toisilla alueilla viljeltiin punaisia, toisilla keltaisia rypäleitä. Kroatian parhaat viinit tulevat näiltä seuduilta ja esim. Posip-viinit tulivat tutuiksi matkamme aikana.

Matkalla meidät yllätti varsinainen rankkasade, mutta eipä se hirveästi haitannut. Saavuimme klo 18 mennessä Brnan kylään saaren etelärannalle. Olin varannut meille 4 tähden Feral-hotellista pari yötä puolihoidalla hintaan 80 eu/yö. Viinialueesta huolimatta yllätyimme, että ruokajuomatkin kuuluivat tuohon pakettiin. Tuli hieman ruotsinlaivamainen olo, kun viini ja olut kera miedompien juomien virtasivat hanoista. Illallinen oli muutenkin ihan kohtuullisen hyvä. Tänne oli hyvä rauhoittua pariksi päiväksi paikalleen. Oli ehkä hyväkin että olimme varanneet pari yötä, sillä yöllä ja iltapäivään saakka satoi ajoittain kaatamalle. Oli kuulemma ensimmäinen sade piiitkään aikaan, joten viljelijät tykkäsivät vaikka me lomalaiset olisimme toivoneet toisenlaista vastaanottoa.

Uhmasimme seuraavana päivänä sadetta ja ajelimme saaren rantaa länteen päin. Kaunis oli sekin reitti. Piipahdimme Vela Lukan kaupungissa ja ajelimme sateessa vuoristoteitä. Ei tehnyt mieli poiketa maistelemaan viinejä turhan kastumisen pelossa. Tulimme melko pian hotelliin takaisin ja aloimme suunnitella matkamme loppuosan majoituksia. Mitään ei ollut vielä varatttu…

Erilainen uintikokemus

Kävin mittaamassa huoneemme parvekkeen alla olevan uimapaikan veden lämmön. Yhtä lämmintä kuin edellisessäkin paikassa, tottakai. Kallioisen rannan virtaama oli melkoinen. Eilen siihen löivät aallot niin voimallisesti, ettei uinnista olisi voinut haaveillakaan. Nyt oli tyynempää, mutta ymmärtää hyvin, miksi uimapaikat on aidattu köysillä. Rannasta pääsee helposti liikkeelle, mutta takaisin tulo olikin jo toinen juttu. Oli metka tunne, kun vesi pakeni altani juuri, kun tartuin portaisiin. Painoin odottamattoman 🙂 paljon ja käsivoimat olivat koetuksella. Ylös päästiin ja merellinen illallinen tuli naatittua. Oli aika alkaa lueskelemaan.

Klo 19 olimme jälleen menossa illalliselle. Erityisesti minua ilahduttu, että teemana oli meri. Tarjottavat olivat sen mukaisia sinisimpukoista paistettuun kalaan. Paljon parempi kuin edellinen ilta, vaikkei sekään ollut huono. Nyt ymmärtää miksi saksalaiset ja itävaltalaiset eläkeläiset ovat omineet tämän hotellin.

Lauantaina 15.9. valkeni aurinkoisena kovan ukkosyön jälkeen. Kävimme aamiaisella ja pakkasimme auton. Korcula näyttäytyi aivan toisenlaisena kuin edellisenä päivänä ja nyt ymmärtää miksi saarta kehutaan niin kovasti. Ajelimme maisemia ihastellen saaren itäpäähän katsomaan Lombardan kaupunkia, jota kehutaan uimarantojensa vuoksi.

Joopa joo! Olihan siellä 2 km päässä keskustasta pieni hiekkaranta, jota ei vaivaksi asti siivota. Mutta hiekkaa kuitenkin, mikä on todella harvinaista Kroatiassa. Se oli äkkiä nähty ja eikun lautalle.