Luojan luoman taidenäyttelyn lumoa Luostolla
Lappi lumosi meidät täydellisesti Luojan luomalla Luostolla maaliskuussa 2018. Lapin lumo oli päässyt meiltä unohtumaan asuessamme kauniissa Salpausselän maastossa. Intohimo palautui kuitenkin kertaheitolla, että kävimme maaliskuussa 2018 Luostolla hiihtämässä. Olimme boikotoineet talvista Lappia muutaman vuoden, mutta onneksi päätimme taas lähteä maistelemaan sitä. Luojan luoma taidenäyttely iski tyrmäävästi, kertalaakista.
(Niin paljon tuo meihin vaikutti, että seuraava kohtaaminen Lapin luonnon kanssa oli maaliskuussa 2019 ja maaliskuussa 2020. Ja arvatenkin se kutsui myös maaliskuussa 2021. Sen vuoksi päivitin tämän matkakertomuksen houkuttelemaan myös muita Lappiin.)
Olimme vuokranneet Orimattilan keisarilta Ollilta mökin viikoksi Luostolta. Pörhälsimme autolla ensin Ylivieskaan vanhempiani tapaamaan ja seuraavana päivänä Luostolle. Aurinko näyttäytyi heti alusta lähtien ja toivotti meidät tervetulleeksi Lappiin.
Mäkelän veljeksillä on kolmen kämpän hirsirakennus, jonka kolmikerroksinen keskimmäinen asunto palveli meidän majapaikkana. Erittäin kiva huoneisto, josta löytyi kaikki tarvittava ja enemmänkin. Meitä hiihtäjiäkin oli ajateltu niin pitkälle, että alakerran käytävässä oli jopa voiteluasema.
Ei ollut huono juttu sekään, että tuvasta aukesi ovi Luostotunturin suuntaan. Kelpasi siinä hiihtäjän vilvoitella saunan jälkeen.
Luojan luoman taidenäyttelyn lumoa Luostolla
Päätimme aloittaa tutustumisen Luoston maastoon heti ensimmäisenä iltapäivänä. Teimme vajaan 10 km hiihtolenkin, jonka aikana jouduin toteamaan, että kannattaa laittaa pitovoidetta.
Auringon alkaessa jo painua tunturin taakse värit olivat sen mukaisia. Hiihtolenkin aikana sai kuitenkin aavistuksen siitä, mitä tuleman pitää.
Toisena päivänä valitsimme varmemman pidon ja lähdimme liikkeelle lumikengillä. Luostolla on muutamia lumikenkäreittejä, jotka olivat kovan käytön seurauksena painautuneet sen verran koviksi, että niitä pitkin pystyi kävelemään ilman lumikenkiä.
Noin 12 asteen pakkanen oli ihanteellinen ulkoilusää, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli päättänyt pitää vapaapäivän. Kyllä kelpasi! Niin siinä kävi melko pian, että Lappi lumosi Luojan luomalla Luostolla.
Luoja oli pitänyt huolen siitä, että näyttelykävelyllä oli loisteliaat puitteet.
Hattivattien maassa oli tungosta.
Teema ja sen muunnelmia…
Nämä lumoavan kauniit taideteokset löytyivät tunturin laelta, kun poikkesimme lumikenkäreitiltä ja lähdimme kohti huippua.
Maltoimme jossain vaiheessa lähteä takaisin autolle. Päätimme mennä suorinta tietä eli laskettelurinteen reunaa pitkin. Se oli virhe! Rinne oli ajoittain sen verran jyrkkä, että kävely lumikengillä alas oli vähintäänkin haastavaa. Sen kokemuksen perusteella voin sanoa, että älkää tehkö perässä 🙂
Tällaiselta siellä näytti aikuisten oikeesti:
Autoilua ja hiihtämistä
Viikkoon kuului myös autoilua. Kiertelimme tutustumassa Luoston alueeseen. Yllä oleva kuva on otettu noin kilometrin päästä keskustasta. Hyvältä näyttää…
Välillä ajelimme Torvisen kahvilan viereen syystä, että saisimme lämmitetyksi auton moottoria riittävästi. Yöpakkaset olivat kuitenkin yli 20 astetta eikä autossamme ole lohkolämmitintä. Ettei vaan jäätyisi poloinen. Yhtenä päivänä kävimme testaamassa myös Pyhätunturin latuja. Ei ollut valittamista sielläkään. Priimaa pukkasi.
Torvisen kahvilaan tulee yksi lumikenkäreitti, jota pitkin siis pääsee kävellenkin hissiasemalta.
Hiihdimme myös Ukko-Luoston laavulle paistelemaan makkaraa.
Majapaikastamme ei ollut pitkä matka Lampivaaran kahvilaan, joka sijaitsee ametistikaivoksen sisäänkäynnin vieressä.
Ymmärrettävistä syistä kaivos oli talvella kiinni.
Tällainen kaivosjuna kulki Luoston keskustasta Lampivaaralle talvellakin. Ei näyttänyt olevan tungosta tuossa kulkuvälineessä.
Luojan luomat ovat kyllä uskomattoman kauniita.
Ja vielä toinen videokooste loppuun tuosta ihastuttavasta taidenäyttelystä …
Jos haluat aina välittömästi tiedon uudesta postauksesta, käy tykkäämässä blogiani myös täällä:
Näyttää kyllä upealta! En olekaan useampaan vuoteen käynyt talviaikaan lapissa, mutta noita kuvia katsoessa tulee mieleen, että tämän talven aikana olisi varmaan syytä lähteä käymään. Maaliskuu voisi tosiaan hyvinkin olla se paras ajankohta, sillä valoa alkaa olla jo enemmän ja ilmakaan ei enää ole niin kylmä.
Maaliskuun puoliväliä mekin tavoittelemme. Enää kämppä puuttuu 🙂