New Mexico kannattaa katsoa Yhdysvalloissa

(Tämä on uudistettu versio aiemmasta matkakertomuksestamme, joka on julkaistu Bloggerissa.)

Olimme nähneet jo lähes ähkyyn asti kaikkea mielenkiintoista parin viikon aikana Kansasissa, Floridassa ja Coloradossa. Silti olimme innoissamme päästessämme näkemään jotain niin erilaista. Marja-Liisa oli kertonut suosikkiosavaltiostaan ja luotimme hänen makuunsa 🙂 New Mexiko, täältä tulemme!

Kaunis New Mexicon vuoristo kannattaa katsoa auton ikkunasta

Siirryimme Marja-Liisan Mercuryyn klo  9 ja otimme suunnan kohti New Mexicoa. Se oli  oikeastaan ainoa alkuperäiseen suunnitelmaamme tullut poikkeus koko matkallamme. Kaiken muun olimme navigoineet päähämme, tosin sopivien lentotuulten  suomin oikeuksin.

Edessä oli noin 7 tunnin ajo ”tuhatta ja sataa” kohti meille uutta osavaltiota. Tämä matka oli Marja-Liisan suositus ja hän lähti mukaamme oppaaksi ja hyväksi seuraksi.

Siirryimme pikavauhtia yhden pysähdyksen taktiikalla New Mexicon vuoristoon. Sen jälkeen oli pakko pysähtyä muutaman kerran kuvaamaan uskomattoman upeita maisemia: preeriaa, kanjoneita, lumihuippuisia vuoria,… Samalla palautuivat mieleen poikasena luetut tarinat ja katsotut elokuvat, joissa seikkailivat apasshi-intiaanit, Buffalo Bill ym. monet sankarit. Täytynee katsoa uudelleen joitain elokuvia, kun on nyt käynyt niiden alkuperäispaikalla. Vaude!

Saavuimme lopulta Taos-nimiseen intiaanikaupunkiin, joka sijaitsee korkealla vuoristossa. Paikan erikoisuuksiin kuuluvat ”nimensä mukaisesti” mm. taotut rautaesineet. Tien varressa muutama km ennen Taosia on vaatimaton, mutta hehtaarin kokoinen myymälä, jossa myydään pääasiassa alueen asukkaiden käsitöitä mielettömiä määriä. 

Marjatta ei voinut vastustaa kiusausta ostaa tuosta alla olevasta muurahaisarmeijasta paria kappaletta kotiinkin. Ei tarvinnut laittaa näitä eläimiä edes karanteeniin, joten nyt ne vartioivat meidän pihaamme.

Paitsi mielikuvitukselliset taotut esineet siellä myytiin myös mausteita ym. elintarvikkeita. Punaiset chilipippurikimput olivat alueen erikoisuus. Niitä roikkui joka puolella, sadoittain, ja koko ajan tuotiin autoilla lisää. Ostamamme 30-40 chilin muodostama kimppu tulee palvelemaan kotimme katossa pitkään, joulun mistelin oksan seuralaisena, tosin eri huoneessa 🙂 Marja-Liisa osti kuivattuja isoja kimppuja kuulemma parin vuoden käyttöä varten.

New Mexicossa kannattaa katsoa Taos Pueblon maailmanperintökohde

Seuraavaksi siirryimme eräänlaiseen maailmanperintökohteeseen Taos Puebloon, lähistössä sijaitsevaan intiaanien savimajakylään. Siellä he asuvatkin edelleen ja elinkeino tulee pääsylipputuloista ja korujen ym. esineiden myynnistä.

Olipa hieno kokemus pysähtyä katsomaan tuota kylää! Jälleen jotain erilaista vaikka afrikkalaiset kylät tulivatkin mieleen. Arkkitehtuurissa inkkarit tosin ovat omaa luokkaansa.

Yöpyminen Taosin kylässä

Yövyimme Taosin kylässä, kävelymatkan päässä Plazalta. Huoneemme olivat tilavat ja siistit. Perinteiseen amerikkalaiseen tapaan auton voi ajaa hotellin oven eteen, tottakai.

Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa. Upeat maisemat vangitsivat katseemme ja pysähdyspaikkoja ilmaantui tämän tästä. Etenkin sola, jossa joki virtasi tien vieressä, jäi elävästi mieleen.

Vajaan 2 tunnin ajelun jälkeen nautiskelumme maisemista oli ohi ja saavuimme Santa Fe– nimiseen kaupunkiin. Tuo kaupunki vaikutti olevan perinteisen arkkitehtuurin museo. Rakennukset ovat edelleen kuin samasta savivuoresta veistettyjä: sama väri, sama muoto. Mikä hillitty, kaunis kokonaisuus!

Erityistä kaupungille oli, että siellä oli kymmeniä taidegallerioita. Loput kaupat taisivat olla jalokiviliikkeitä? Voi kuvitella, että upporikkaat amerikkalaiset ja turistit käyvät casino-keikkojensa lomansa tuhlaamassa voittorahansa ja muuten ansaitsemansa omaisuutensa Santa Fessä.

Muutenkin näyttää siltä, että kaupunki elää turismilla. Lähistöllä on laskettelurinteitä, paikallista asutusta ei juuri ole. Sekin upea hotelli, jossa me yövyimme, oli osa timesharing- ketjua. Panimme merkille, että hotellin piha-alueella olevat autot olivat eripuolilta Yhdysvaltoja.

Kiertelimme loppupäivän kaupungin nähtävyyksiä katsellen. Pääroolin saivat kirkot ja taidegalleriat, joihin tutustuminen oli varsinainen taide-elämys. Harhauduimme myös erääseen jalokiviliikkeeseen, josta M-L löysi ”elämänsä sormuksen”: sai halvalla, alle puolen hinnan, mutta silti… Onnea löydön johdosta!

Pakkohan se oli käydä margaritalla, kun vierailee Meksikon entisillä seuduilla.

Kun aamu koitti, matkahalu voitti. Edessä 8 tunnin ajo sangen yksitoikkoista tietä. Menimme takaisin päätietä, joten 75 mailin nopeus tuli tutuksi.

Pysähdyimme varsin retrohenkisessä kuppilassa, joka oli entisöity ah-niin amerikkalaiseksi. Taas tuli TV-sarjat ja elokuvat mieleen.

Tämän sokeritoppavuoren jälkeen seurasi parin tunnin pysähdys outlet-kylässä.

New York – muutama hyvä käyntivinkki