New Mexico kannattaa katsoa Yhdysvalloissa

New Mexico kannattaa katsoa, kun vierailee Yhdysvalloissa. Se jää osavaltiosta helposti väliin osin siksi, ettei sitä tunneta. Siksi olikin hieno juttu, kun serkkuni Marja-Liisa ehdotti, että lähdetään käymään hänen suosikkiseudullaan.
Serkkuni asui tämän vierailumme aikana vuonna 2011 Longmontissa Coloradossa, joten siitä oli ”vain” 700 km New Mexikon kuuluisimpaan ja viehättävimpään kaupunkiin Santa Fe:hen.
Tässä matkakertomuksessa kerron, kannattiko tuollainen pikapyrähdys ja mitä muuta näimme kuin Taosin intiaanikylän; Taos Pueblon ja valtavan kanjonin?

(Tämä on uudistettu versio aiemmasta matkakertomuksestamme, joka on julkaistu Bloggerissa.)

Olimme nähneet jo lähes ähkyyn asti kaikkea mielenkiintoista parin viikon aikana Kansasissa, Floridassa ja Coloradossa. Silti olimme innoissamme päästessämme näkemään jotain niin erilaista. Marja-Liisa oli kertonut suosikkiosavaltiostaan ja luotimme hänen makuunsa 🙂 New Mexiko, täältä tulemme!

 

Kaunis New Mexicon vuoristo kannattaa katsoa auton ikkunasta

 

Siirryimme Marja-Liisan Mercuryyn klo  9 ja otimme suunnan kohti New Mexicoa. Se oli  oikeastaan ainoa alkuperäiseen suunnitelmaamme tullut poikkeus koko matkallamme. Kaiken muun olimme navigoineet päähämme, tosin sopivien lentotuulten  suomin oikeuksin.

Edessä oli noin 7 tunnin ajo ”tuhatta ja sataa” kohti meille uutta osavaltiota. Tämä matka oli Marja-Liisan suositus ja hän lähti mukaamme oppaaksi ja hyväksi seuraksi.

Denverin pilvenpiirtäjät ohitettiin kaukaa ja kovaa.

Siirryimme pikavauhtia yhden pysähdyksen taktiikalla New Mexicon vuoristoon. Sen jälkeen oli pakko pysähtyä muutaman kerran kuvaamaan uskomattoman upeita maisemia: preeriaa, kanjoneita, lumihuippuisia vuoria,… Samalla palautuivat mieleen poikasena luetut tarinat ja katsotut elokuvat, joissa seikkailivat apasshi-intiaanit, Buffalo Bill ym. monet sankarit. Täytynee katsoa uudelleen joitain elokuvia, kun on nyt käynyt niiden alkuperäispaikalla. Vaude!

Saavuimme lopulta Taos-nimiseen intiaanikaupunkiin, joka sijaitsee korkealla vuoristossa. Paikan erikoisuuksiin kuuluvat ”nimensä mukaisesti” mm. taotut rautaesineet. Tien varressa muutama km ennen Taosia on vaatimaton, mutta hehtaarin kokoinen myymälä, jossa myydään pääasiassa alueen asukkaiden käsitöitä mielettömiä määriä. 


Mistähän suomen kieleen tulee sana ”taos” ellei Taosista? 🙂
Hauskoja ovat nämä taokset!

 

Marjatta ei voinut vastustaa kiusausta ostaa tuosta alla olevasta muurahaisarmeijasta paria kappaletta kotiinkin. Ei tarvinnut laittaa näitä eläimiä edes karanteeniin, joten nyt ne vartioivat meidän pihaamme.

Paitsi mielikuvitukselliset taotut esineet siellä myytiin myös mausteita ym. elintarvikkeita. Punaiset chilipippurikimput olivat alueen erikoisuus. Niitä roikkui joka puolella, sadoittain, ja koko ajan tuotiin autoilla lisää. Ostamamme 30-40 chilin muodostama kimppu tulee palvelemaan kotimme katossa pitkään, joulun mistelin oksan seuralaisena, tosin eri huoneessa 🙂 Marja-Liisa osti kuivattuja isoja kimppuja kuulemma parin vuoden käyttöä varten.

Myymälähalli on todella suuri!

Ah niin tyypillistä meksikolaismeininkiä! Jatkuva siesta hällä on

Ja uutta tulee…

New Mexicossa kannattaa katsoa Taos Pueblon maailmanperintökohde

Seuraavaksi siirryimme eräänlaiseen maailmanperintökohteeseen Taos Puebloon, lähistössä sijaitsevaan intiaanien savimajakylään. Siellä he asuvatkin edelleen ja elinkeino tulee pääsylipputuloista ja korujen ym. esineiden myynnistä.

Olipa hieno kokemus pysähtyä katsomaan tuota kylää! Jälleen jotain erilaista vaikka afrikkalaiset kylät tulivatkin mieleen. Arkkitehtuurissa inkkarit tosin ovat omaa luokkaansa.

Serkukset Marja-Liisa ja Asko
Pihalla on kauniita uuneja.
Isoäiti tarjoli ja lapsenlapsi rahasti.  ”Hyvvää leipää!”.

Kauniita ovat nuo rakennukset.

Olipa hieno kokemus käydä tuossa maailmanperintökohteessa. Kannattaa ottaa kohteeksi.

Yöpyminen Taosin kylässä

Hienoa kokemuksen jälkeen ajelimme eteenpäin kohti Santa Feetä, mutta vielä ei ollut sen aika.
 

Yövyimme Taosin kylässä, kävelymatkan päässä Plazalta. Huoneemme olivat tilavat ja siistit. Perinteiseen amerikkalaiseen tapaan auton voi ajaa hotellin oven eteen, tottakai.

Taos Pueblossa tutuksi tullut arkkitehtuuri jatkui myös Taosissa.

Kävimme naukkaamaassa margaritat aiemmin Meksikoon kuuluvan New Mexikon osavaltion eräässä kuppilassa, tietenkin. Sen jälkeen vähän tutustumista Taosin kaupunkiin auringon laskun aikaan.
Kuin kaksi marjaa, monessa suhteessa. Lempeitä nalleja 🙂
Museoalueella kylän keskustassa on mielenkiintoista nähtävää.
 
Näissä Charles Collinsin pronssiveistoksissa on ideaa! Kelpais varmaan mullekin!
 Kävimme vielä hyvällä illallisella hotellimme ravintolassa, joka oli onneksi auki meitä varten.
Marja-Liisa on varsinainen intiaanifani. Hänen miehensä oli erittäin taitava tekemään intiaanien koriste-esineitä yms., joita M-L:n kodista löytyi runsaasti.

Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa. Upeat maisemat vangitsivat katseemme ja pysähdyspaikkoja ilmaantui tämän tästä. Etenkin sola, jossa joki virtasi tien vieressä, jäi elävästi mieleen.

 Tien varressa oli merkkejä siitä, että oltiin intiaanien perinteisellä alueella.
Tämän tästä piti pysähtyä kuvaamaan.
Ja onneksemme RUSKA hallitsi matkaamme Coloradosta alkaen. Liekö lokakuu paras mahdollinen aika vierailla New Meksicossa? Ainakin Marja-Liisan kokemuksien mukaan ja hän on sentään konkarimatkailija tuolla alueella. Suattaapi olla, että hän on ollut intiaani entisessä elämässä? Sen verran ihastunut hän on tuohon kulttuuriin.

New Mexicossa kannattaa katsoa etenkin Santa Fe – taidegallerioiden ”luvattu” kaupunki

Vajaan 2 tunnin ajelun jälkeen nautiskelumme maisemista oli ohi ja saavuimme Santa Fe– nimiseen kaupunkiin. Tuo kaupunki vaikutti olevan perinteisen arkkitehtuurin museo. Rakennukset ovat edelleen kuin samasta savivuoresta veistettyjä: sama väri, sama muoto. Mikä hillitty, kaunis kokonaisuus!

Erityistä kaupungille oli, että siellä oli kymmeniä taidegallerioita. Loput kaupat taisivat olla jalokiviliikkeitä? Voi kuvitella, että upporikkaat amerikkalaiset ja turistit käyvät casino-keikkojensa lomansa tuhlaamassa voittorahansa ja muuten ansaitsemansa omaisuutensa Santa Fessä.

Muutenkin näyttää siltä, että kaupunki elää turismilla. Lähistöllä on laskettelurinteitä, paikallista asutusta ei juuri ole. Sekin upea hotelli, jossa me yövyimme, oli osa timesharing- ketjua. Panimme merkille, että hotellin piha-alueella olevat autot olivat eripuolilta Yhdysvaltoja.

Kiertelimme loppupäivän kaupungin nähtävyyksiä katsellen. Pääroolin saivat kirkot ja taidegalleriat, joihin tutustuminen oli varsinainen taide-elämys. Harhauduimme myös erääseen jalokiviliikkeeseen, josta M-L löysi ”elämänsä sormuksen”: sai halvalla, alle puolen hinnan, mutta silti… Onnea löydön johdosta!

Kateri Tekakwitha on ensimmäinen pyhimykseksi (v. 2012)  julistettu intiaani.
 
Taiteen kauneus on katsojan silmissä.
Santa Fen gallerioissa saisi kulumaan päivän jos toisenkin.

Tämän Loretton kirkon portaat olivat alkujaan kaiteettomat. On siinä ollut urkurilla mukava, jännittävä matka työmaalleen.
Loretto Chapel on kaunis kirkko.

Pakkohan se oli käydä margaritalla, kun vierailee Meksikon entisillä seuduilla.
Kun aamu koitti, matkahalu voitti. Edessä 8 tunnin ajo sangen yksitoikkoista tietä. Menimme takaisin päätietä, joten 75 mailin nopeus tuli tutuksi.
Pysähdyimme varsin retrohenkisessä kuppilassa, joka oli entisöity ah-niin amerikkalaiseksi. Taas tuli TV-sarjat ja elokuvat mieleen.
Tämän sokeritoppavuoren jälkeen seurasi parin tunnin pysähdys outlet-kylässä.

Saavuimme Longmontiin sopivasti auringon laskun aikaan. Kiersimme Denverin ruuhkat maksullista kehätietä pitkin. Matka piteni, mutta aika lyheni. Tulipa samalla lentokenttäreittikin tutuksi aamua varten.

Tästä matkamme jatkui tämänkertaisen reissumme ensimmäiseen ja viimeiseen kohteeseen New Yorkiin. Linkki sinne löytyy tästä: 

New York – muutama hyvä käyntivinkki

Yhdysvaltain kiertueemme matkakertomukset

Teimme tämän erinomaisen Yhdysvaltain kiertueemme syksyllä 2011. Ehdimme saada noiden muutaman viikon aikana todella monenlaisia unohtumattomia elämyksiä. Tässä vielä kooste koko matkasta.
https://appamatkustaa.fi/floridan-pensacolan-parhaita-paikkoja/
https://appamatkustaa.fi/tutustumista-coloradon-vuoristoon/
(Tiedoksi, että yksi juttu on vielä tulossa. Kertoilen siinä millaista on matkustelu Yhdysvalloissa, kun käytössä on yksityiskone.)

 

 

Comments

  1. New Mexico tosiaan on kohde, joka jää helposti väliin. Niin sen oli määrä jäädä väliin myös meidän kesäksi suunnittelemalta reissulta, vaikka viereiset Arizona, Colorado ja Utah olisi osunutkin reitille. New Mexico kiinnostaa silti kovasti intiaanikulttuurinsa vuoksi ja onhan siellä kaksi upeaa kansallispuistoakin, Carlsbad Caverns ja White Sands.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.