Andalusiaa autoillen: Sevilla ja Tarifan yllätysrannat

Tämä matkakertomus on osa vuonna 2011 tekemäämme Espanjan etelärannikon matkaamme. Päätimme tehdä kunnon kiertueen ja siitä tulikin varsinainen ajopäivä. Laitoimme navigaattoriin päämääräksi Sevillan ja siitä alkoi 600 km kaahailu. Kävimme ensin Sevillassa. Tutustumme siellä maailmaan suurimpaan tuomiokirkkoon Santa Maria de la Sedeen, jossa kultaa ei ole säästelty sekä vaikuttavaan Plaza Espanaan.. Jatkoimme sieltä Cadiziin, josta matkan yllätyspaikkaan Tarifan upeille hiekkarannoille. Ohitimme sitten Gibraltarin, jonne teimme myöhemmin eri reissun.  

Ajelimme Malagan liepeiltä moottoritielle ja ensimmäinen, yli 200 km taival oli käynnissä.

Andalusian moottoritiet olivat loistavassa kunnossa. Matkan kruunasivat kauniit oleanteripensaat, joita oli istutettu vastakkaisten kaistojen väliin. Tuli mieleen, että miksei meillä Suomessa anneta kauniiden kukkien vallata kaistojen välimaastot. Näky oli kaunis ja pimeällä ne estävät vastaantulevien autojen häikäisyltä.

Sevillassa ajauduimme TomTomin avulla Plaza Espanjan viereen. Afrikasta Sevillaan autopaikanopastajaksi tullut kaveri teki kollegansa kanssa kuutamokeikkaa. Hän ohjasi meidät vapaaseen rakoon, johon meikä ei olisi uskaltanut autoaan jättää. Yritimme kovasti udella, että saako tänne puistotielle todella jättää auton. Hän vakuutti pitävänsä siitä hyvää huolta 2 vuoden kokemuksella. Sitten hän nappasi turistitoimistosta hankkimansa kartan, näytti sijaintimme ja tärkeimmät nähtävyydet. Saimme opastuksen, kartan ja parkkipaikan 2 euron tuntitaksalla. Kaiken järjen mukaan he tekivät sitä omaan piikkiin, mutta työmies on palkkansa ansainnut. Hän peri rahaa asiakkaan ilmoittaman tuntimäärän mukaan. Valitsimme 3 tuntia. Yritin vielä udella, että ”entä kuitti” yms. Hän ilmoitti, tottakai, ettei kuittia tule. Ymmärsimme yskän. Kun noin 3 h kuluttua palasimme, kaverit olivat jo päivän palkkansa ansainneet ja häipyneet palkkarahoja tuhlaamaan. Hyvä businessidea, josta molemmat osapuolet hyötyvät 🙂

 

Plaza Espana

 

Katsoimme pikaisesti Plaza Espanjan upean ympäristön ja rakennukset.

Plaza Espanan aukiolle on tehty kanava siltoineen. Samalla paikalla on aikoinaan mestattu suuri joukko harhaoppineita.

Rakennuksen erikoisuus on, että sen seinämiin on piirretty upeita posliinimaalauksia ja niiden eteen karttoja eri puolelta Eurooppaa. Nähtävyys sinänsä, se.

Maailman suurin tuomiokirkko Santa Maria de la Sede 

 

Sen jälkeen lähdimme kurkkaamaan maailman suurinta katedraalia, Catedral Santa Maria de la Sedea.

“Kun Sevillan tuomiokirkkoa vuonna 1402 alettiin rakentaa, oli motivaatio varsin yksinkertainen: siitä oli määrä tulla niin upea, että ”jälkipolvet ymmärtäisivät meidän olleen hulluja”. La Giraldan vieressä oli alun perin almohadien eli silloisen hallitsevan maurilaiskansan rakennuttama moskeija, mutta se laitettiin maan tasalle ja tilalle rakennettiin seuraavan reilun sadan vuoden aikana suuri kristillinen tuomiokirkko.”

Kursiivilla painetut lainaukset ovat Pienestä matkaoppaasta.

Kuva kuvasta…

Onhan se upea, vaikuttava nähtävyys, jossa kultaa ei oltu säästelty.

“Kirkkoa pidettiin pitkään Rooman Pyhän Pietarin ja Lontoon Pyhän Paavalin kirkkoa pienempänä, mutta viimeaikaiset mittaustyöt ovat osoittaneet, että tämä yhteensä 11 520 neliön suuruinen pytinki on kuutioina mitattuna maailman suurin kristillinen kirkko. Tästä onkin osoituksena kirkon seinällä Guinness Book of Records -diplomi, ja on epätodennäköistä, että lähitulevaisuudessa maailmaan ilmaantuu tätä suurempaa kristillistä kirkkoa.”

Kolumbus oli tuonut miehistöineen 1500-luvulla exkursioiltaan vaatimattomat 25000 kg kultaa, josta merkittävä osa oli käytetty tuon mielettömän suuren temppelin koristeluihin.

“Kirkossa riittää tutkimista, sillä sen suojissa on 80 kappelia, joissa vielä 1800-luvun lopulla pidettiin päivittäin yli 500 messua. Nykyisin messuja on vähemmän, mutta väkeä riittää, ja täälläkin on hyvä vierailla mieluummin aamu- kuin iltapäivällä. Kirkon kohokohtiin kuuluu myös Kristoffer Kolumbuksen hauta, joskin myöhemmät DNA-testit eivät ole pystyneet varmistamaan, ovatko kyseessä juuri maailman kuuluisimman tutkimusmatkailijan maalliset jäännökset.”

 

La Giralda

Sevillan kaunein ja näkyvin rakennus on 104 metriä korkea La Giralda -torni [kartalla], minareetti, johon kannattaa loman aikana tutustua sen sisuksia myöten. Tämä vuosina 1184–1196 rakennettu maurilaistyylinen torni ja sen kauneus toimivat innoitteena myöhemmin Marrakechin ja Rabatin hienoimpia minareettitorneja rakennettaessa.

Giraldan mielenkiintoisimmat yksityiskohdat ovat sen sisäosissa. Erityisen kauniita ovat leveät, huipulle johtavat rampit, samoin kuin huipun kellotorni, jonka näkymät antavat parhaan kuvan Sevillan ja sen ympäristön maisemista. Maurien tultua ajetuksi pois Andalusiasta torni säilytettiin sellaisenaan, ja siitä tuli sen alapuolelle rakennetun tuomiokirkon kellotorni. Sittemmin La Giralda on tullut esille myös populaarikulttuurissa, sillä Dan Brownin ensimmäisen romaanin Murtamaton linnake tapahtumat pyörivät osittain tornin ympärillä.

Aikamme ihmeteltyämme kullan kimallusta (mm. kuninkaallisten kruunuissa) nousimme vielä katselemaan kaupunkia katedraalin tornista, La Giraldasta. Kulku sinne oli tehty älykkäästi tasaisesti nousevana kapeana väylänä ilman ensimmäistäkään porrasta. Kiersimme muiden uteliaiden kanssa tornia kuin kissa kuumaa puuroa. 38:s kerros oli laitimmainen.

La Giraldan tornista aukenee kivat näkymät kaupungille.

Aika aikaa kutakin. Sevillasta oli nyt saatu pieni mielikuva. Sinne kannattaa ehdottomasti palata uudelleen ja varata kunnolla aikaa kauniin kaupungin katseluun.

Katedraaliin pääsee samalla 9 euron hintaisella lipulla kuin La Giraldaankin, ja sinne voi päästä ilmaiseksi sisään maanantai-iltapäivisin klo 16.30–18.00. Tuomiokirkko on avoinna La Giraldan tavoin ma klo 11–15.30, ti–la klo 11–17 ja su klo 14.30–18.00.

Hyvän katsauksen Sevillasta saa esimerkiksi tämän Pienen matkaoppaan kautta.

http://www.pienimatkaopas.com/sevilla/maamerkit.html

 

Piipahdus Cadizissa

Meillä oli tavoitteena ajaa 600 km päivän aikana, joten oli pakko jatkaa matkaa kohti Andalusian länsirannikkoa. Halusimme tutustua summan mutikassa muuhunkin osaan Espanjaa, joten otimme riskin ja ajoimme noin 130 km päästäksemme Atlantin puoleiseen rantakaupunkiin Cadiziin. Se sijaitsee saarelle, jonne johti kaksi todella pitkää siltaa.Meillä ei ollut aavistustakaan mitä tuleman pitää. Loppupäivän yllätykset löytyvät seuraavasta matkakertomuksesta.

Ajelimme aivan saaren laitimmaisen Cadizin niemen nokkaan, josta ei löytynyt ensimmäistäkään parkkipaikkaa, jotta olisimme voineet käydä liottamassa varpaitamme. Palasimme rantaa  pitkin keskustaan, jossa pysäköimme parkkitaloon. Sitten lyhyt tutustuminen hiekkarantaan ja reissun ehkä surkein välipala rantakuppilassa. Tällä kertaa lähes täysi ravintola ei ollut laadun tae, joten se siitä lainalaisuudesta. Söin lautasellisen simpukoita, jotka eivät vakuuttaneet edes lämpötilallaan. Marjatan pienet katkarapumunakkaat sentään olivat kuumia ja ihan syötävän pieniä.

Melko nopeasti jatkoimme toista siltaa ja kilometrien pituista kannasta kohti etelää. Maisemat olivat vehmaampia ja kauniimpia kuin keskiosassa. Matkaa kämpille olisi noin 240 km, joten turhia pysähdyksiä vältellen ajelimme Meganen miellyttävässä kyydissä.

Etelärantaa lähestyessämme ihmettelimme tuulimyllyjen hurjaa määrää. Emme ole missään, ei edes Hollannin kannaksilla, nähneet läheskään niin paljon tuulimyllyjä. Niitä oli satoja, jopa tuhansia. Jossain vaiheessa maisemat alkoivat muuttua todella kumpuileviksi.

Pysähdyimme näköalakahvilaan katselemaan Gibraltarin salmelle avautuvaa upeaa näkymää. Toisella rannalla ruikuttavat marokkolaiset. Taisimme olla salmen kapeimmassa kohdassa. Matkaa Afrikkaan oli arviolta reilut toistakymmentä kilometriä. Nautimme kahvia ja jäätelöä maisemaa ihaillessamme. Jo tämän takia kannatti kiertää tämän reitin kautta yli 150 km pidempi matka, mutta paras osa oli vasta tulossa…

 

Tarifa – kiteboardaajien mekka

 

Saavuimme melko pian Tarifan alueelle. Hetken mielijohteesta päätimme poiketa tieltä kohti rantaa, joka näkyi oikealla.

Kohta löysimme sattumalta nykyajan hippien kohtaamispaikan, jossa he viettivät aikaansa löhöillen, uiden ja kiteboardingia (lainelaudalla leijan avulla aalloilla ratsastusta) harrastaen ja leijoja lennätellen.

Ranta, jossa he kuluttivat lomaansa tai iltaansa, oli satumaisen hienoa hiekkarantaa. Ei mennyt kauan, kun sandaaleista tuli kannettavat jalkineet. Kävelimme pitkät matkat rantavedessä ja nautimme.

TÄMÄ ON SITÄ, mitä me rantalomiltamme kaipaamme. YES!

Kirkkaalta taivaalta porottava ilta-aurinko pakotti myös uimaan. Kävely Altantin aaltoihin ja uiskentelu puolityhjällä rannalla kirkkaassa, virkistävässä merivedessä oli ikimuistoinen kokemus. Tuli kovasti mieleen, että tänne pitää päästä myöhemmin uudelleen. Emme ole kuulleet kenenkään mainitsevankaan tätä rantaa ja aluetta. Maltoimme lopulta lähteä liikenteeseen.

Istahdimme pieneen rantabaariin oluelle. Vaihdoin tiskillä pari sanaa jonkin herran kanssa, jonka seurauksena tämä saksalainen halusi istua pöytäämme. Gentleman antoi Marjatalle poskisuudelmat ja esittäytyi etunimellään. Keskustelun aikana kävi ilmi, että hänestä on tullut ”elämäntapakiteboardaaja”. Hän kehui tätä rantaa yhdeksi Euroopan parhaista rannoista. Paljon muailimaa kiertäneenä ja eri puolilla leijaa lennättäneenä hänellä kaiketi oli asiasta keskimääräistä parempi tieto. Tanskasta löytyy hänen mielestään jotain vastaavaa ja senhän me kokemuksestamme saatoimme allekirjoittaakin. Yksi syy loisteliaaseen leijailuun ja lautailuun on, että niillä kulmilla kohtaavat Atlanti ja Välimeri. Aaltojen synty taitaa tästä johtuen olla epänormaalia, mikä taas on hyvä juttu vesiurheilua ja leijojen lennätystä ajatellen.

Kaveri oli pari vuotta aiemmin jättänyt IT-alan firmansa ja heittäytynyt läpi ympärivuotiseksi elämän nautiskelijaksi, mitä nyt etänä tekee jonkin verran atk-hommia. Herätyksen hän sai, kun hänen isänsä jäi kovan työrupeaman jälkeen eläkkeelle 60-vuotiaana ja kuoli 61-vuotiaana. Sellaista elämää hän nyt välttää ja päätti uudesta ”ammatistaan”. Erikoisen kaverin löytää kuulemme Facebookista. Hänellä on kymmeniä tuhansia ystäviä, mutta he eivät kuulemma tiedä hänen nimeään eikä tunnista sieltä häntä kasvojen perusteella. Kuvata hän ei kenenkään anna itseään. Mielenkiintoinen jäbä.

Sitten maltoimme jatkaa matkaa. Ohitimme Tarifan alueen muutamia hotelleja ja varsinaisen lomapaikan, joka oli niemen kärjessä lukemattomine loma-asuntoineen. Luojan lykky, että ovatten jättäneet muutaman kilometrin hipeille ym. meikäläisille ja todennäköisesti kieltäneet hotellirakentamisen sille alueelle. Toivottavasti pysyy noin koskemattomana. Marokko oli kiven heiton päässä.

Muutaman kilometrin jälkeen ohitimme Gibraltarin, jonne palaamme vielä tällä lomalla.

Painelimme Espanjan upeita moottoriteitä tuhattajasataa kohti hotelliamme. Ainoat moottoritiemaksut sattuivat tuolle välille. Ensimmäinen pätkä maksoi vuonna 2011 3,10 eu ja toinen noin 4 eu. Loppumatkan säästimme matkakassaamme ja ajelimme Esteponasta lähtien toista, maksutonta moottoritietä pitkin, jotta voisimme mittailla paikallisia rantoja katseellamme. Matka eteni sitäkin pitkin lähes samaa vauhtia. Ainoastaan kaupunkien kohdalla saattoi olla pientä viivytystä. Saavuimme illalla hotelliin väsyneinä, mutta onnellisina.

 

Seuraava matkakertomus tästä reissusta ilmestyy tänne lähipäivinä… Jos haluat tietää milloin, käy tykkäämässä Facebook-sivua “Appa matkustaa”.

 

 

700 total views, 3 views today

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *