Asuntoautoilua Ruotsin Lapissa – kohdevinkkinä Silverfallet ja Kiirunan tunturit
Perusteellisesti huonontunut sää oli ajanut meidän pakoon Lofooteilta, joten suuntasimme suorinta reittiä Ruotsin kautta Suomeen. Asuntoautomatkamme kulki Riksgränsenin kautta Kiirunan tuntureille ja Kukkolankosken kautta Haaparantaan. Maisemat olivat etenkin alkumatkasta kauniita tunturijärvimaisemia ja mukaan tarttui myös yksi must-pysäköintipaikka eli Silverfallet, Björklidenissä.
(Asuntoautomatka toteutettiin kaupallisessa yhteistyössä Touring Carsin kanssa.)
Olimme seikkailleet edelliset pari päivää Lofooteilla ja kokeneet elämyksiä äärestä laitaan eli huikean 1960 portaan nousun Reinebringenille ja huipulla aukeavat kuvan kauniit maisemat, jotka kuuluvat Lofoottien kuvatuimpien kohteiden joukkoon.
Äkisti muuttunut sää pelotti meidät pois Lofooteilta. Oli uhka, että jokin matkallamme oleva silta suljetaan johtuen siitä, että 28 m/s raivoava tuuli terästettynä sateella ei ole mukavin mahdollinen yhdistelmä asuntoautoilijalle. Niinpä ajoimme päivän aikana saaren päästä päähän ja pääsimme mantereen puolelle yöpymään.
Riksgränsen ja Silverfallet Björklidenissä olivat pitkän ajopäivän kohokohdat
Näin jälkikäteen arvioituna Riksgränsen ja Silverfallet Björklidenissä olivat pitkän ajopäivän kohokohdat.
Olimme yöpyneet levähdysalueella jossain Ofotvuonon rantamaisemissa. Aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle tavoitteena päästä Kukkolankosken maisemiin saakka. Edessä oli vajaan 600 km päivämatka, mutta olimme tottuneet liikkumaan ja hyvällä autolla se ei ollut mikään ongelma.
Mammu muisteli, että Riksgränsen oli joskus 70-luvulla oululaisten suosikkitalvilomakohteita. Sen vuoksi halusimme käväistä katsomassa miltä se näytti keväällä.
Riksgränsen | Lapland Resorts (riksgransen.se)
Toukokuun lopussakin siellä riitti kohtuullisen paljon väkeä ja loma-asuntojen ja muiden fasiliteettien määrä todisti, että talvella siellä käy kova kuhina. Jostain syystä tuosta suosikkikohteesta ei ole jäänyt tällä kertaa muistoksemme yhtään valokuvaa, joten ei tainnut tehdä meihin mäkipeuramaista vaikutusta se.

Silverfallet Björklidenissä on must-pysähdyspaikka
Onneksi olin tehnyt kohdetutkimusta edellisenä iltana ja bongannut matkan varrella olevan putouksen. Minulle ei ollut tiedustelusta huolimatta auennut, että Björklidenissä on must-pysähdyspaikka. Olin selvittänyt, että Abisko on erinomaisten vaellusreittien hyvä lähtöpaikka, mutta vaellus ei ollut tuona päivänä mielessämme. Luontoihmisten kannattaa korvamerkitä se tulevia matkojanne ajatellen.
Sen sijaan olin merkannut Silverfalletin kohdalle karttaan sydämen. Ajelimme ensin mutkan Björklidenin hiihtokeskukseen, mutta siellä ei ollut erityistä katseltavaa ellei sellaiseksi lasketa kaunista tunturijärvimaisemaa.
Palattuamme takaisin päätielle huomasimme sen alla virtaavan joen, joten kurvasimme asuntoautomme sillan kupeessa olevalle Rakkasjohkan levähdysalueelle ja se kannatti.

Silverfalletin putouksilla aika kului rettekästi. Kävelimme ja ihailimme luonnon kauneutta.



Ja sitten vielä hyväksi lopuksi sama paikka elävänä kuvana:
Aurinko älysi tulla vähitellen esiin ja saimme ajella kauniissa tunturimaisemissa, mutta kuvapankkimme oli tullut sen verran täyteen, että jäivät ottamatta. Olimme saavuttaneet ähkyasteen tämän erinomaisen matkamme tuhansien ajokilometrien aikana. Tuli mieleen ”kun mikään ei enää tunnu missään” -tunne, johon olemme törmänneet tämän tästä maailmaa kiertäessämme. Mutta jotain sentään saimme aikaan eli tämän lyhyen matkavideon:
Jatkaessamme matkaa pääsimme edelleen ihailemaan kauniita tunturi- ja järvimaisemia. Kiirunan kaivoskaupungin ohitimme pysähtymättä, mutta saimme kyllä mielikuvan siitä, että kaivostoiminta elää ja voi hyvin edelleen. Satoja metrejä pitkät junat kuljettivat edelleen malmia myös Norjan suuntaan. Muut saavat selittää missä ne jalostetaan.
Loppuosa yli 500 km päiväurakkaa oli lähinnä kovaa tekemistä. Ainoa tavoite oli päästä tavoitteeseemme eli lähelle Haaparantaa. Arvoimme yhdessä Google-mapsin kanssa loppuosan reittiä ja se tuntui olevan yhtä epävarma kuin me. Etsimme nopeinta reittiä ja niin taisi tehdä sekin. Ehdotus vaihteli yllättäen monta kertaa. Päätimme seurata sen antamaa reittiä, mutta se oli virhe. Olimme ehkä jo sen verran väsyneitä koko päivän ajamisesta, ettemme noteeranneet kolmesta vaihtoehdosta keskimmäisen olevan pääosin soratietä. Kun se alkoi, olimme jo ajaneet sen verran pois päätiestä, että paluu ei ollut järkevää. Körryyttelimme sitten ei-niin-mukavaa soratietä kunnes saavutimme pohjoisemman reitin eli tien 99 jossain Karungin kohdalla. Huono reittivalinta Googlelta ja meiltä. Hyi meitä!
Kiva yöpymispaikka Kukkolankosken rannalla
Ajettuamme koko päivän päätimme lähteä etsimään sopivaa yöpymispaikkaa Kukkolankosken Ruotsin puoleiselta rannalta. Kävimme katsomassa mitä tarjottavaa on Kukkolaforsenin alueella. Totesimme, että siellä on majoitustiloja, paikat matkailuautoille, ravintola, grillipaikka, konferenssikeskus yms.
Koska meillä ei ollut tarvetta vesitäydennykselle eikä wc:n tyhjennykselle, emme välittäneet maksaa leirintämaksua. Jatkoimme siis matkaa ja se kannatti. Parin kilometrin päässä meitä odotti tyhjä Karsikon levähdysalue, jota ei kannata ohittaa ainakaan väsyneen matkailuautoilijan.

Olimme varustautuneet sen verran hyvin, että meillä oli vuokraamamme Best of Summer -setin lisäksi oma Weber-grilli mukana. Ei samaa aromia kuin hiiligrillissä, mutta kyllä tässäkin valmistettu maistui. Ja nyt oli sen verran nälkä, ettei ehtinyt enää herätellä hiiligrilliä.
ASUNTOAUTOILIJA HUOM!
Jos vuokraat auton Touring Carsilta, voit tilata lisätuotteena Best of Summer -lisäpaketin, johon kuuluu hiiligrillisetti ja retkipöytäsetti (pöytä ja tuolit ulkokäyttöön).

Tässä vielä video tuosta mainiosta Karsikon levähdysalueesta:
Seuraava etappimme oli Haaparanta. Halusimme käydä paikallisessa Systembolagenissa, sillä olimme saaneet tyttäreltämme pyynnön tuoda sieltä heidän suosikkiviiniään poikansa ylioppilasjuhliin. Hinta on kuulemma selkeästi halvempi kuin Suomessa. Hoidimme homman ja täydensimme myös omia valkoviinivarastojamme samaisesta hintapoliittisesta syystä.
Päätien varressa on suuri ostoskeskus, jossa kävimme kuluttamassa aikaamme odottaessamme paikallisen alkon aukeamista. Tämä karkkitaivas Candy World kiinnitti huomiotamme kokonsa vuoksi. Aivan älyttömän suuresta makeispaikasta mukaamme taisi tarttua Daim-pussi. Ostoskeskuksessa on mm. Iittalan erikoisliike, jossa matkailijan kannattaa käydä vilkaisemassa tarjouksia.
Näiden pienten ostosten jälkeen olimme valmiit jatkamaan matkaamme. Täältä tullaan Suomi!
Asuntoautomatka Pohjois-Norjaan vaihe vaiheelta
Asuntoautomatkamme tähänastiset postauksemme aikajärjestyksessä löytyvät tästä:
Matkailuautolla Pohjois-Norjaan – parhaat vinkit unelmamatkalle
Vinkit matkailuautolomalle – unelmaloma odottaa!
Asuntoautolla läpi Suomen kohti Pohjois-Norjaa
Asuntoautoreitti Jäämeren rantaa Altasta Lyngen-vuonolle on huikean kaunis
Senjan saari on kaunis karkki, jota ei kannata ohittaa
Lofootit on pakko nähdä ja kokea! Onko?
Vielä on tulossa vinkit asuntoautoiluun Suomessa länsirannikkoa pitkin kohti etelään unohtamatta Fiskarsin aluetta ja Hankoa. Pysykää kanavalla!
Jos innostuit matkailuautoilusta, varaa auto täältä:
Seuraa postauksiamme myös Facebookista ja Instagramista, jotta huomaat, kun jotain tapahtuu…
Huh, tuo Lofoottien sää vaihtui kyllä varsin vihamieliseksi. Varmasti oli oikea ratkaisu lähteä Lofooteilta pois. Pohjois-Ruotsissa en itse ole käynyt ikinä, mutta Marika on ollut siellä useamman kerran ja viihtyy siellä hyvin. Nuo Ruotsin maisemat näyttävät omastakin mielestä oikein mukavilta huolimatta hieman synkästä säästä.
Ruotsin Lappi muistuttaa niin paljon Suomen Lappia, että se jäi muiden haaveiden jalkoihin. Saimme kuitenkin jälleen pienen väläyksen siitäkin, kun ajoimme päivän aikana sen poikki. Voisi siellä viihtyä pidempäänkin ja teille vaeltajille varmasti unelmapaikka.
Karua mutta upeaa pohjoisen luontoa. Kylläpä asuntoautolla näkeekin hyvin tienvarren nähtävyyksiä. Tuolle reissulle ei tarvinne ottaa mukaan polkupyörätelinettä vai olisiko maastopyörille käyttöä tunturissa? Pyöräteline oli kätevä Ahvenanmaalla viime kesänä. Onneksi löytyi viime hetkellä caravan-kaupasta.
Noin on! Asuntoautosta on hyvä ihailla ohi kiitäviä maisemia ja aina voi pysähtyä, jos haluaa tutustua tparkemmin. Paras matkailumuoto!
Veikkaan, että ihanne teidän kannaltanne olisi, että laitatte maastopyörät kyytiin, parkkeeraatte yöksikin jonnekin kauniille tunturille tai vuorelle ja lähdette vispaamaan pyörällä. Harmittavasti vaimoni ei ole innokas pyöräilijä. Muutoin meillä olisi varmuudella sähköpyörät mukana autossa. Se on se toiseksi paras matkailumuoto 🙂