Näyttää siltä, että Ateneumissa jatkuu naisten valtakausi. Taidemuseo yllätti positiivisesti tuottaessaan venäläisen Natalia Gontšarovan näyttelyn Suomeen. Hän on yksi Venäjän varhaisen avantgarden johtohahmoja, jota kuvataan näyttelyoppaassa ”merkittäväksi kuvataiteen, muodin ja baletin uudistajaksi, joka ei antanut sukupuoliroolien tai taiteidenvälisten raja-aitojen kahlita itseään.”
En ollut koskaan kuullutkaan Natalia Gontšarovasta, mutta kiinnostuin, kun sain Atemeumista kutsun tiedotustilaisuuteen. Otin taiteilijasta sen verran selvää netin avulla, ettei ollut kahta sanaa menemmekö tutustumaan näyttelyyn vai ei. Näyttelyssä on mukana laaja, 110 maalauksen kokoelma, jossa esim. valtava 5-osainen ”Kevät” on ensimmäistä kertaa näytteillä Yhdysvaltain ulkopuolella.
Silmämme riemuitsivat siitä väriloistosta, mikä näyttelyssä tulee vastaan. Näyttelyarkkitehti Hannele Grönlund on onnistunut erinomaisesti taulujen sijoittelussa ja värimaailman luomisessa. Voisi sanoa, että kannattaa käydä itse katsomassa!
Ateneumissa jatkuu naisten valtakausi – vuorossa Natalia Gontšarova
Ateneumin taidemuseossa on 27.2.-17.5.2020 suurelle yleisölle uusi näyttely, josta voi otsikon tavoin sanoa, että ”naisten valtakausi jatkuu”. Helene Schjerfbeckin valtaisan suosion saanut näyttely loppui muutama viikko aikaisemmin ja nyt oli vuorossa venäläinen, erittäin tuottelias taiteilija Natalia Gontšarova. (1881-1962)
Tiedotustilaisuuden avasi museonjohtaja Marja Sakari. Myynnissä olevan Gontšarovan taidetta esittelevän kirjan kannessa on hänen ”omakuvansa”.
Natalia Goncharovan näyttelyn esitteli sen kuraattori, intendentti Timo Huusko
Näyttelyn värimaailma oli todella upea. Näyttelyarkkitehti oli maalauttanut taustaseinät rohkeasti niin, että taide pääsi oikeuksiinsa.
Valoillakin saa ”pelata”.
”Malli” oli liikaa 1900-luvun alussa ja sen näyttelykäyttö kiellettiin välittömästi. Onneksi ajat muuttuivat.
Natalia Gontšarova ”Kevät”, 5-osainen sermitaideteos
Näyttely päättyy oivaltavasti valokuvaan, jossa Natalia Gontšarova seisoo pariisilaisasuntonsa portaikossa pari vuotta ennen kuolemaansa. Hän kuoli vuonna 1962 Pariisissa.
Lisätietoa meneillään olevasta näyttelystä saa mm. tämän linkin kautta:
Pikakierros Ateneumin pysyvään näyttelyyn
Siitä on vuosia, kun olemme viimeksi käyneet Ateneumissa. Teimme pienen kierroksen katsoen Ateneumin helmiä. Näyttelyssä oli sopivasti ”älämölyä”, sillä siellä oli samaan aikaan muutama päiväkotiryhmä tutustumassa taiteeseen. Oli lähes huvittavaa kuinks ”hienoja” kysymyksiä lapset osaavat tehdä taiteesta ohjaajilleen 🙂
Tässä muutama poiminta Ateneumin taidemuseon tunnetuimmista töistä:
Helene Schjerfbeckin valtaisan suosion saavuttanut näyttely on ohi, mutta onneksi omakuva jäi osana pysyvää kokoelmaa.
Netta Tiitinen ”Toinen toipilas” (yksityiskodissa)
(Tämän kuvan nappasin tähän väliin. Ostimme tämän Netta Tiitisen ”toipilaan” eli ”Toinen toipilas” vuonna 2013 ja se ilahduttaa meitä ruokasalimme seinällä.)
Akseli Gallen-Kallela ”Aino-taru”
Albert Edelfelt ”Pariisin Luxembourgin puistossa”
Sen verran innostuimme, että päätimme hankkia suositun pääsylipun 300 museoon eli museokortin ja palata tarkastelemaan loisteliasta suomalaista taidetta uudelleen ”paremmalla ajalla”.
Lisää taidetta Appa matkustaa -sivustolta löytyy mm. täältä:
Modernin taiteen museo (MoMA) New Yorkissa on must-kohde (VIDEO)
Nizzan kulttuurikierros osa 1: Marc Chagallin upea museo ja turha piipahdus Matisse-museossa
Nizzan kulttuurikierros osa 2: Mamac , Palais Lascaris, Cathedrale Le Reparatea