Onko tämä Norjan kaunein autoreitti?
Onko tämä Norjan kaunein autoreitti? Meidän mielestämme on. Matka Geirangerin kuvankauniilta vuonolta kohti etelää on käsittämättömän kaunis.
Vuonna 2014 tekemämme Norjan matkamme kolmas osuus suuntautui Geirangerin vuonolta Hellesyltistä etelään. Edessä ovat mm. Sognevuono, Flåmin ja Vossin välinen vuoristoalue ym. huikaisevan kauniit näkymät. Oli kuin olisi ajanut satumaassa.
Tämän matkakertomuksen luettuasi taidat alkaa jo miettiä seuraavaa automatkaasi. Se vaan on niin käsittämättömän kaunis maa!
(Muokattu ja korjattu 26.7.2022)
Kun olimme viettäneet päivän Geirangerissa huikean kauniissa ympäristössä, tuntui, että voiko mikään enää tuntua miltään tuon ihastuttavan päivän jälkeen?
Ajettuamme muutamia kymmeniä kilometrejä voi sanoa, että ”kyllä voi”. Ja sitä kauneutta jatkui ja jatkui, satoja kilometrejä. Onneksi olimme väärässä. Paljon ainutlaatuista oli vielä edessä.
Alkaako Norjan kaunein autoreitti Geirangerista?
Aloimme Geiranger-Hellesylt -lauttamatkan jälkeen etsiä majapaikkaa. Olimme ajaneet jo melko pitkän matkan (84 km) ja saapuneet toisen vuonon rannalle Innvikiin, jossa eteemme tuli mökkejä vuokraava yritys.
Tinkasimme parin mh mökin 73 euron hintaan ja olimme näkemäämme tyytyväisiä: ikkunasta avautui upea näköala vuonolle. Kävimme lähikylässä kaupassa hakemassa kalaa illalliseksi ja aamiaistarvikkeet. Paistettu lohi maistui, mutta käryjä saimme tuuletella joonniin aikaa.
Heräsimme aamulla auringon paisteeseen todetaksemme, että suuri risteilyalus ohittaa juuri näkökenttämme. Aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Sognevuonoa.
Uskomattoman upeana jatkunut tie kulki korkealla, näkymät vuonoille ja järville olivat koko ajan kuvauksellisia ja se näkyy kyllä kuviemme määrissä ja kahvipaikan laadussa. Tämä matka viimeistään osoitti, kuinka tärkeä laite on pieni Primuksen kaasukeitin, jolla vesi kiehahtaa parissa minuutissa.
Vuonon ylitettyämme olisi ollut valittavana 24 km pitkä tunneli, joka ei avoautoilijoita houkuttanut. Sen sijaan halusimme valita vuoren ylittävän, tuplapitkän maisemareitin Laerdalista kohti Aurlandia. Alkuosa noususta oli äärimmäisen kapeaa tietä, jossa ohittaminen oli mahdotonta erillisiä ohituspaikkoja lukuunottamatta. Tämä osoittautui kuitenkin hyväksi valinnaksi.
Alkuosassa törmäsimme kuohuviin koskiin ja putouksiin. joita oli pakko pysähtyä ihailemaan. Sen jälkeen olimme jo niin korkealla, että tie kulki lumen ja kauniiden järvien keskellä. Käsittämättömän kaunista!
Liekö nämä tien varrelta löytyneitä esineitä. Ne toivat mieleen, valitettavasti, Auschwitzin keskistysleirin, jossa vastaavassa vitriinissä oli kaasukammiossa ym. surmattujen juutalaisten kenkiä ja silmälaseja. Anteeksi tämä huono vertaus, mutta kun se tuli mieleeni, niin…
Sitten taas menoksi.
Maisemat alkoivat olla yksitoikkoisen kauniita 🙂 Voi sitä automatkailun riemua!
Tuohon aikaan meillä oli tällainen ajopeli. Siinä oli joku ihmeen M-sarjan moottori, joka oli muuten ihan mukava, mutta vakuutusmaksut olivat sitä luokkaa, että tämän auton historia meidän omistuksessa supistui yhteen vuoteen. Vaihdoimme tuon sitten 3-sarjan pienempimoottoriseen pirssiin, jonka kanssa voi elää, myös vakuutuksellisesti.
Siinä on sitä jotain!
Sieltä oli ”kohtuulliset” maisemat Aurlandsfjordenille.
Ei lisättävää!
Ohi Norjan kauneimman junareitin Vås-Bergen
Nostan tämän junareittiasian esille osin siksi, että voisi olla joskus elämys matkustaa junalla Bergenistä Våsin ja takaisin. Luimme joskus kirjaa sen rataosuuden rakentamisesta ja pelkästään kunnioituksesta rakentajia kohtaan tuo reitti pitäisi kulkea.
”Kärsittyämme” maisemaähkyä reilun tunnin verran laskeuduimme Flåmin kylään, joka on tullut tutuksi rautatieasemasta, jolla kylä kytkettiin Oslon ja Bergenin väliseen rataan lähes 100 vuotta sitten.
Flåmin ja Vossin välinen maisemarata on edelleen erittäin suosittu rataosuus, jossa autottomatkin turistit pääsevät nauttimaan vuoriston kauniista vuono- ja vuoristomaisemia. Haimme lähikaupasta grillatun broilerin ja nautimme sen oluen, mehun ja salaatin kera Flåmin keskustan puistossa.
Matka jatkui yhtä hengästyttävän kauniina matkatessamme edelleen kohti etelää. Päivän kääntyessä kohti iltaa oli taas aika etsiä majapaikkaa. Yksi odotettu lauttamatka Hardangervuonolla muuttui edellisenä syksynä valmistuneen upean sillan avulla ylitykseksi ja uuden tunnelin läpäisemiseksi. Pääsimme ensimmäistä kertaa eläissämme näkemään vuoristonalaisen tunnelin, jossa oli myös liikenneympyrä! Ihmetysten jälkeen jouduimme koko matkamme aikana ensimmäisen kerran kämppää peräti kolme kertaa ennen kuin tärppäsi.
Löysimme itsemme Hardangerfjordenin varrelta kirsikoita ja omenoita viljelevän talon lähes 100 neliöisestä entiseen talliin rakennetusta huoneistosta. Sen hinta oli tämän reissun siihen saakka kallein eli 96 eu.
Sää oli kaunis, joten otimme kylmälaukusta kuohuviinipullon ja lähdimme puutarhaan tyhjentämään sitä matkalta ostamiemme erityisen maukkaiden kirsikoiden kyytipoikana. Siinä meni varpaisillaan lähes 2 tuntia naatiskellessa ja laskevan auringon suuntaan vuonoa ihaillen. Tästä oli vaikea laittaa paremmaksi!
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa tavoitteena ehtiä Tanskaan menevään lauttaan. Vähän oli vaikea malttaa matkata, sillä maisemat olivat vielä tovin parasta A-luokkaa.
Kokemustemme perusteella voi sanoa, että Norja on paitsi vuorien ja vuonojen, myös vesiputousten maa. Niitä näkyi matkallamme tämän tästä. Yllä olevat olivat siellä jossain.
Matkapäivämerkinnöissämme on tapahtunut jotain katastrofaalista tai sitten maisemat ovat lamauttaneet kirjoitusinnon. Valitettavasti matkan jatko-osa on muistikuvien varassa, joten paikannuksien suhteen reittiselostus ontuu pahemman kerran. Ainoa varma asia on, että kohteena oli Kristiansand ja maisemat olivat todella kauniita 🙂
Maisemien jatkuessa ”yhtä yksitoikkoisina” sitä kysyi hiljaa mielessä itseltään, missä vaiheessa tällaisiin voi kyllästyä?
”Tällaista kauneutta, ei saa samanlaista,...” laulaa Chisu laulussa ”Onni”. Liekö laulun innoittajana ollutkin Norjan vuoristomaisemat jonkun tietyn ihmisen sijaan?
Laitimmainen kahvipaussi Norjan puolella ennen ajoamme lautalle, joka kuljetti meidät Tanskaan.
Pari päivää myöhemmin kaduimme, että olimme ahnehtineet Tanskaan emmekä pysyneet rauhassa Norjan puolella. No, ei se ollut Tanskan vaan säiden vika. Kauniilla kelillä olisimme nauttineet Tanskan pohjoisosan hiekkarannoista ja kauniista kylistä ja persoonallisista taloista aivan toisella tavalla mitä todellisuudessa tapahtui. Ehkä siitä sitten joskus…
Matkamme vaiheet artikkeleittain:
Tein tähän loppuun vielä koosteen matkamme kaikista artikkeleista helpottaakseni lukukokemuksia.
1. Oslon parhauksia
Kansallismuseo ja Vigelandin puisto ovat Oslon huippunähtävyyksiä
2. Reitti Oslosta Geirangeriin näyttää tältä
Automatkamme edellinen osuus oli ollut Oslosta Geirangeriin. Sen matkakertomus löytyy täältä
https://appamatkustaa.fi/riddersprangetin-kosket-luomoavat-vuoret-ja-geirangerin-vuono/
3. Geiranger valloitti matkaajat
4. Onko reitti Geirangerista etelään maailman kaunein?
Luet parhaillaan tämän osuuden artikkelia, mutta tässä vielä videokooste:
Onko tässä Norjan (maailman?) kaunein autoreitti? – videokooste
Kyllä iski juttunne suoraan sydämeen <3 Olen noita seutuja aikanaan kolunnut paljonkin ja aina vaan rakastunut niihin enemmän. Lisäksi norjalaiset ihmiset ovat ystävällisyydessään aivan huippuluokkaa.
Haaveena on ensi kesänä paluu Norjaan 🙂
Kiitos Sisseli. Olen käynyt Norjassa muutaman kerran ja joka puolella riittää upeata nähtävää. Hieno maa! Harkitsemme josko menisimme sinne taas ensi kuussa. Pikkuisen nuo etäisyydet panee miettimään… Onhan sinne ajamista.
Mä olen käynyt Norjassa yli 40krt 🙂 Se on vissiin jo jonkin tason sairaus 😀 Mutta, jos budjetti sallisi, lähtisin vaikka tänään uudelleen!
Kokeilkaapa hyvin erilaista reittiä: Oslo-Drammen-Kongsberg-Seljord (https://www.visitnorway.com/listings/seljord/11091/)-Haukeligrend (varmistakaa polttoaineen riittävyys, sillä korkealla vuoristossa ei ole bensa-asemia)-Røldal (http://www.roldal.com/r%C3%B8ldal-sommer)-Sand(Suldal… https://www.visitsuldal.no/ Käykää Salmonstudiolla, jos se on auki ollessanne paikkakunnalla ja poiketkaa myös Gullingenissa http://gullingen.no/turistsenter/)- sieltä lautalla Stavangeriin, josta Atlantin rantaa kulkevaa tietä (Atlantin huuhtomien matalien kallioiden välissä)kohti Etelää. Sitten vaan Norjan Eteläkärkeä kiertäen ja Tønsbergistä poikkeama Verdens Ende-paikkaan (https://www.visitvestfold.com/en/tonsberg/articles/Verdens-Ende-The-Worlds-End/). Sitten vaan Vaikka Osloon tai lautalla Horten-Moss ja kohti Ruotsia.
Tuolla reitillä näkee niin tasamaata kuin vuoristoakin, vuonoja, vuoristojärviä ja mertakin. Olen pariin kertaan tuon kiertänyt, osia siitä todella monasti.
Suuret kiitokset vinkeistä! Juuri tällaista kaipaan. Ja että ne tulevat Norja-konkarilta, tekee ne vielä arvokkaammiksi. Täältä löytyvät, kun taas menemme tuohon kauniiseen maahan.
Kyllä Norjaan kelpaisi lähteä. Pitkäön suunnittelin Norjan reissua tälle kesälle, mutta se jäänee vielä odottamaan sopivampaa hetkeä.
Uskomattoman hienoja nuo kuvat, joissa mustavalkoiset rinteet heijastuvat tyyneen vedenpintaan.
Kiitos palautteesta! Jokainen meistä tykkää rapsutuksesta 🙂 Ehtii vielä tällekin kesälle. Ei tiedä vaikka innostuisimme itsekin lähtemään, sillä on se niin upea maa. Ja majoituksista sen verran, että varasimme kaikki majoituikset (Oslon jälkeen) suoraan matkan varrelta. Aina löytyi ja lopulta aika helposti. Niitä riittää.
On kyllä ollut maisemat kohdillaan! Ihailen myös teidän kahvipausseja itsetehtyjen sumppien kanssa. Jotenkin Norjasta on lähinnä mielikuva kalliina, mutta löytämänne majoituksethan ovat aivan järkihinnoissa, ja kun vähän ennakoi ja suunnitelee niin hyvällä varustelulla säästää myös pitkän pennin (kuten juuri omat kahvit).
Olemme iät ja ajatpyrkineet pysähtelemään kauniilla paikoilla kahvittelemassa. Siinä säästää mukavasti, mutta suuri syy on siinä, että kahvit luonnossa maistuvat niin ihanan hyvältä. 🙂 Ja mottomme nykyisinhän on ”matkustamme halvalla, mutta luksus kelpaa”.
Mitä tulee Norjan hintatasoon, ainakin muutama vuosi sitten se oli kohdallaan. Toki emme jääneet 1. vapaaseen majoituspaikkaan ellei hinta ollut kohdallaan.
Kerrassaan upeaa! Tuonne on tie löydettävä. Kiitos myös hyvistä vinkeistä. Älä mene tunnelista, jos mahdollisuus on ottaa autolautta! Onko tämä retki ajoittunut kevääseen? Ajattelin, kun tuota lunta vielä on.
Kiitos palautteesta. On suuri ilo, jos edes joku saa näistä vinkkejä matkailuun. Laitetaan hyvä kiertämään. Tämä retki alkoi juhannuksena eli korkealla vuorella lunta riittää jopa koko kesän.
Aivan upeita maisemia! Vähän tulee Islanti mieleen.
Norja on toistaiseksi vielä pääkaupunkia lukuunottamatta käymättä, melko suolaisesta hintatasosta johtuen, mutta aivan varmasti vielä jonain päivänä…
Kaunishan se on! Tuo hintataso on toki kallis, mutta jos maksoimme maksimissaan 100 euroa/yö, sekin on suhteellista. Paljon kalliimpi on Islanti, jonka matkakertomukset löytyvät tästä linkistä:
http://appamatkustaa.fi/category/eurooppa/islanti/
Todella upea maa sekin.
Aivan upeita maisemia! Ihana lukea päiväkirjamaisia postauksia matkan kulusta. Lisäksi ästä sai hyviä konkreettisia vinkkejä Norjan roadtripin suunnitteluun! Varmasti mahtavaa kurvailla katto auki noissa maisemissa. Meillä on Norjan roadtrip vielä toteuttamatta ja suunniteltiin alustavasti ajavamme Lapin kautta kohti Pohjois-Norjaa, mutta täytyy kyllä ottaa tämäkin reitti harkintaan!
Kiitos palautteesta. Lämmittää! Mukavaa, että päiväkirjamainen tyylini miellyttää. Teemme näitä itsellemme syystä, että muistaisimme mitä on tullut koettua. Kun paljon reissaa, hommat unohtuvat helposti.
Ei ole huono valinta mennä Pohjois-Norjaankaan. Kävimme siellä jokunen vuosi sitten ja se on aivan upea paikka. Itse mietimme juuri lähtisimmekö sinne uudelleen vielä tänä kesänä. Aika näyttää. Yritän saada matkakertomuksen sieltä aikaiseksi. Aineisto olisi, mutta työstäminen vie aikaa. Ehkäpä teenkin, jotta voin itse ”kuolailla” niitäkin maisemia matkainnon kohottamiseksi 🙂
Vähemmän autoilusta innostuvina valitsimme joku kesä sitten Lofoottien reissullemme lyhyimmän autoilun tien, eli lensimme Bodöhön ja vuokrasimme auton vasta sieltä, menimme lautalla yli ja ajelimme vaan Lofootit päästä päähän ja palasimme takaisin lautalla viikon päästä Bodöhön lentääksemme sieltä takaisin. Lofooteilla oli vähän samaa ”ongelmaa”, että aina kun oli nähnyt jonkun mielestään tosi mahtavan maiseman, niin seuraavan kulman takana oli vielä mahtavampi! Majoitukset heinäkuussa oli pitkälti myyty loppuun jo toukokuussa varauksia tehdessämme, eli ainakin saarilla saa olla todella ajoissa liikkeellä, ainakin parhaimpien majoitusten osalta. Lofooteilla suosikkini oli Henningsvaer ja siellä valkoinen hotelli vuonon rannalla.
Autolomaan tuolle suunnalle en hetimmiten osaltamme usko, mutta Hurtigrutenia olemme vähän mahdollisuutena pyöritelleet – ehkä sitten joskus, vanhempana 🙂
Kiitos vinkeistä Pirkko. Nuo Lofootit on meiltä vielä käymättä. Houkuttaisi kyllä, sillä niistä on kehuja riittänyt.
Upeat maisemat, oih, tuonnekin haluaisin!
Sehän on sitten matkaamista vaille valmis suunnitelma 🙂 On se yksi maailman kauneimpia seutuja. Itsekin halajamme uusintaa.
Tuttuja mestoja ja omissakin blogiteksteissä samoja maisemia ja kuvia on nähtävänä 🙂 Seuraava Norjan reissu on itsellä välille Bergen – Trondheim, missä ajattelin viikon kierrellä kolmen patikointireitin toimiessa pääsuunnannäyttäjinä. Kumpikin kaupungeista on itselle tuttu, joten keskityn nyt vain välimaastoon ja muutamaan siellä mielenkiintoiseen paikkaan -> niitäkin tässä tekstissä vilahti.
Norja on huippumaa, sinne tekee mieli koko ajan!
Niin on veli Rami! Muistan upeat patikointikuvauksesi. Niitä kannattaa muidenkin käydä lukemassa. Me keskitymme patikoinnin sijasta automatkailuun. Teemme korkeintaan pieniä vaelluksia, sillä haluamme nähdä uutta ja uutta ähkyyn asti ?. Sveitsi on poikkeus, sillä siellä maltamme yleensä olla 2-3 yötä samassa paikassa. Grindelwald on suosikkimme. Mutta Norjassa tuo Bergenin ja Trondheimin väli on niin kaunis, että sinne voisi lähteä taas vaikka heti. Siihen ei äkkiä kyllästy.
Norjasta ei varmaan pysty ottamaan huonoja kuvia tai näyttämään paikkaa, josta se ei olisi kaunis. Olen itse ollut vain Oslossa, mutta kovasti houkuttelisivat vuonot ja tunturit, Lofootit toki myös. Jotenkin vain Pohjoismaat ovat, noh, Pohjoismaita, ja siksi tulee lähdettyä helposti aina jonnekin kauemmas, vaikka lähellä olisi tuollaista kauneutta.
Aika yllättävää, että kaltaisesi maailmanmatkaaja ja matkojen rakastaja menee merta edemmäs kalaan 🙂 Vahva suositus sille, että ota Norja kohteeksi. Meillä on ollut mahdollisuus vierailla siellä useita kertoja 1970-luvusta lähtien ja aina ne reissut ovat olleet ikimuistoisia. Ja mikä parasta, on melkein sama missä päin Norjaa reissaat, aina joutuu haukkomaan henkeä. On se niin väärin, että yhdelle maalle on öljyn lisäksi annettu sellainen luonto. Eikun Norjaan!
Voi mahoton, ku tää koko kesän jyllännyt Norja-kuume nousi nyt huippulukemiin… Noita seutuja on tullut ajettua monet kerrat ja ne vaan on koettava aina uudelleen. 🇫🇮 💖 🇳🇴
Niin on Marjatta! Ainoa syy, joka esti tarttumasta auton rattiin ja suuntaamasta Norjaan, löytyi kalenterista. Sinne ei vaan kertakaikkiaan mahdu viikon Norjan reissua. Pitää varmaan varata vuoden päähän omasta kalenterista tilaa jo ennakkoon. On se vaan niin hieno maa maisemallisesti.
On kyllä upeita maisemia! Me olemme ajelleet toistaiseksi vain Pohjois-Norjasssa, useampaan kertaan. Tavattoman kaunista on sielläkin. Alkaa vähän tumtumaan siltä, että onko Norjassa muunlaisia teitä olemassakaan…
Noinhan se on Mikko. Me olemme olleet monta kertaa menossa Lofooteille, mutta ei ole vielä toteutunut. Pandemia vaikutti asiaan, mutta ehkä sitten ensi vuonna? Mieli tekisi. Minä näkisin, että parin viikon kiertue, jossa toiseen suuntaan ajelee Suomea pitkin ja toiseen suuntaa Tukholman kautta, olisi hyvä juttu. Norja kannattaa joka tapauksessa ajaa päästä päähän, ainakin Oslon korkeudelta.